Saksalainen Juhannus

Hyvää Juhannusta vain kaikille suomalaisille! Tai myös ruotsalaisille ja muille, joiden perinteisiin Juhannus kuuluu. Viime vuonna samoihin aikoihin kirjoitin jo saksalaisesta juhannuksesta: Juhannus Saksassa ja Juhannus Saksassa II

Siinä missä suomalaiset jo alkavat grilletä lämmitellä ja kädet alkavat hakeutua kohti olutkoreja, ollaan täällä Saksassa vielä ihan normaalisti töissä. Suomessakaan juhannusaatto ei käsittääkseni ole virallinen vapaapäivä. Tietysti onhan se erittäin vakiintunut tapa kaikissa työyhteisöissä ja myös ruokakaupoissa. Taitavat viimeisetkin kaupat sulkea Suomessa oviaan jo (12.33 Suomen kelloaika nyt). Hätäisimmäthän hamstraavat vielä evästä, kun eivät ole varmoja, että riittääkö se 5 kaljakoria, 5 vodkapulloa, 10 pakettia makkaraa, 2kg ulkofilettä, 1kg sisäfilettä, 4kg vihreää salaattia, 1kg perunasalattia, 3 tuubia turun sinappia ja puolen litran limupullo sittenkään kahdelle päivälle.
Varman päälle kannattaa ottaa ja ainakin lisää kaljaa ja viinaa kantsii ostaa. Ehkä varuilta myös kirves. Tiedä vaikka tulee riitaa.

Saunan nurkille kannattaa jo sytytysnestettä alkaa valelemaan, että palaa varmemmin. Samoin grillin ja saunan polttopuut kantsii valella bensalla tai muulla palavalla, että syttyy sitten grilli tai sauna hyvin. Ei kannatta jättää sattuman varaan.

Sitten kaljaa ja viinaa ääntä kohti, ettei mene keskusteluksi. Sitten saunaan, josta koko porukalla uimaan. Yhtä henkeä vähempänä takaisin saunaan, tappelemaan. Lämpimään unohtuneet lihat voi heittää pois, kun ovat jo pihalla ja täynnä pikkuötököitä. Peräkonttiin unohtunutta makkarapakkausta voipi vielä lämmitellä, mutta eihän niitäkään syödä voi, kun muovipakkausta ei muistettu ottaa eka pois. No, onneksi sitä kaljaa ostettiin lisää. Sitä siis.

Sitten aamuauringon nostessa lyödään ja se (onneksi viime metreillä hankittu!) kirves polveen ja lähdetään lasarettiin moikkaamaan tuttuja. Ja muistellaan, että olipa ikimuistoinen juhannusta taas.

Näillä eväillä (tai sitten ei) hyvää juhannusta!

Jos lähtis hakemaan vielä pari koria kaljaa huomisiltaista kekkeröintiä varten. Ihan vaan varuilta. 😉

saksalaiset työssä

Nonih, mitta tuli tuossa aiemmin täyteen, mutta päätin antaa pari päivää mennä ja kirjoittaa aiheesta vähän myöhemmin. Nimittäin teemana on saksalainen työntekijä ja työkulttuuri Saksassa.

En nyt väitä, etteikö Suomessa samaa ilmiötä esiintyisi, mutta ei ehkä ihan samassa mittakaavassa. Väitteet perustuu pariin firmaan ja pariin suomalaiseen tarkkailijaan.

Se pohjustuksesta, asiaan…

Paras tapa demonstroida aihetta lienee käytännöllisen esimerkin avulla. Otetaanpas tilanne: Asiakas soittaa firmaan ja kertoo vaikkapa, että edellisen toimituksen laskussa oli virhe. Tai vaihtoehtoisesti asiakas on saanut vaikka väärän tuotteen tai toimitettu materiaali ei jotenkin muuten vastaa sovittua tai asiakkaan toiveita.

Asiakkaan tiedoisty löytyy tietysti ko. asiakkaan yhteyshenkilö, jolle puhelu yritetään yhdistää.
A: ”Moi X, yksi asiakas haluaa jutella sun kanssa, joku ongelma”
B: ”Ei se ole mun asiakas!”
A: ”En mä vielä sanonut mikä asiakas se on… se on asiakas Y, sun asiakas”
B: ”Enmä mitään siitä tiedä! Enmä ole tehnyt mitään!”
A: ”No se on sun asiakas, niin mä nyt yhdistän”…

Tai otetaas toinen, firmaan on tullut faksi. Vaikkapa nyt reklamaatio, kun ne ovat saksalaisille niin ehdotonta herkkua.

A: ”Hei, tässä on sulle joku faksi”
B: ”Ei se oo mulle! Älä työnnä sitä mulle! Ei kuulu mun työnkuvaa tuommoinen!”
A: ”No tässä lukee sun nimi… tää on sulle”
B: ”Ei oo! Ei mulla ole aikaa tuommosille”
A: ”No on tää sulle, tää on vastaus johonkin sun faksiin. Mä jätän se nyt tähän sulle”
B: ”Voi paska, mun pitää tehdä kaikki työ tässä firmassa!”

Ja tähän tapaan… ei ole nimittäin ihan yksittäisiä tai jotenkin harvinaisia tilanteita nuo. Tilanteista on paras aina poistua mahd. pian. Muuten voisi jatkua:

B: ”Mulle antoi joku väärää tietoa ja nyt asiakas valittaa! Z:n vika! Vie tää sille”
A: ”Se on sun juttu, selvitä se asiakkaan ja Z:n kanssa”
B: ”Sä tään lapun mulle toit. Hoida sä! Ei tää minulle kuulu! Ei mulla ole aikaa tämmöseen”
A: ”Kyllähän se sulle kuuluu, se on sun asiakas, lapussa on sun nimi”
B: ”AAAAAAAAAaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa”

Tekniikka noin yhteenvetona muistisäännöksi:

1. Kyseinen asia ei kuulu sinulle, et ole ikinä kuullut asiasta mitään!
2. Jos asia liittyy sinuun, niin ei tällä kertaa. Joku muu on tehnyt väärin! Ei ollut sinun vika. Syy oli varmastikin X:n (joka ei ole juuri nyt paikalla)
3. Jos asia todistettavasti on sinun ja asia on pakko ottaa hoidettavaksi, niin: yritä delegoida asia siitä huolimatta. Syytä varuilta joku kuta muuta. Suojaa oma perse!
4. Jos todistettavasti olet itse kämmännyt, niin se johtuu siitä että X antoi väärää tietoa. Eli syy on oikeastaan X:n! Oma perse suojaan!
5. Jos todistettavasti olet yksin syyllinen kämmiin, niin et tiedäkään asiasta enää mitään! Joku on käyttänyt sun tunnuksia!
6. Jos ei ole mitään tehtävissä ja paska alkaa kaatua väkisin päälle, niin muistuta jonkun kollegan aiemmin tekemästä pahemmasta kämmistä! Suojaa persettä suhteuttamalla kämmi pieneksi verrattuna kollegan aiempaan kämmiin! Syytä muita, suojaa oma perse!

Näillä alkeilla pääsee ihan hyvin alkuun saksalaisessa työelämässä. Nyt pitänee toivoa, ettei saksalaiset tutut käännä tätä merkintää jollain Googlen translatorilla saksaksi.. 🙂
Tai jos kääntävätkin, niin en minä tiedä tästä blogista mitään! Ei ole minun blogi! Tai jos onkin, niin joku muu kirjoitti tään merkinnän! Joku on vissiin varastanut ylläpitotunnarit! Ja sitä paitsi täähän ei ollut mitään verrattuna X:n tekstiin!

Muuuttamuttamuttamutta. Ettei nyt menisi ihan negatiiviseksi tämä merkintä niin toivotetaan nyt vielä ”Hyvää viikonloppua”.

Salibandyn Saksanmestaruus ratkaistaan nyt viikonloppuna taas. Pari sijaa pitäisi viime vuodesta petrata.

Mestaruusturnaukseen!

Niinpäs siinä sunnuntana kävi, että oltiin voitokkaita salibandyn Saksanmestaruusturnauksen karsintapeleissä.
Edessä oli aikainen herätys ja lähtö Frankfurtista vähän ennen kasia aamulla. Eka peli Ludwigshafenissa kymmeneltä.

Eka peli aina nihkeä, mutta voitoksi se kuitenkin taipui lukemin 7-4, jos oikein muistan. Isäntäjoukkue Ludwigshafen joutui nöyrtymään. Kaksi lohkoa oli tarjolla, kussakin kolme joukkuetta. Lohkon ekat pelasivat sitten toisen lohkon kakkosia vastaan. Voittajat niistä lopputurnaukseen. Eli kolme peliä oli yhdessä päivässä jaksettava.

Idän suunnalta turnaukseen oli osallistumassa Dessau ja Zwickau, joista Dessau pelasi meidän lohkossa. Hävisivät Ludwigshafenille jotain 5-7. Ei pöllömpi suoritus, kun kenttäpelaajia oli vain kuusi.
Skandinaaviset veteraanit oikein innostuivat Dessauta vastaan ja seurahistoriaa uudistettiin. Uudet ennätysvoittolukemat kirjoitetaan numeroin 27-0. Ehkäpä olisi syytä saada sääntö, että maalieron ollessa vaikkapa 15, peli keskeytettäisiin toisen voittoon.

Tuolla voitolla oli lohkovoitto siis meidän ja edessä oli vielä yksi peli toisen lohkon kakkosta Schriesheimia vastaan, joka pelasi hyvin Kasselia vastaan (joka taas kertaalleen onnistui meidät päihittämään). Väsymys jaloissa alkoi jo painaa ja vastustajan kaverit näyttivät olevan keski-iältään vähintään kymmenen vuotta nuorempia.
Tekniikka vielä kuitenkin pelasi ja finaaliturnaukseen Hochdahliin on suunta. Lukemiksi lopulta taululle tuli rumat 26-5. Maalinteko tuntuu joukkueelta onnistuvan. Ainakin heikompia vastaan. Onnistumisia tarvitaan sitten finaaleissa, kun vastassa on todella hyviä joukkueita.

Taitaapi turnaus olla Suomen juhannuksena 19.-20.6. Fanimatkoja on vielä tarjolla 😛

Takatalvi

Sen siitä saa, kun julkisesti blogissaan keväästä iloitsee. Iski nimittäin tänne julma takatalvi. Ei tietenkään mikään suomalainen takatalvi, mutta lunta tuli viikonloppuna ja nytkin on vain niukasti plussalla. Öisin ja aamuisin on aina vähintään parisen astetta pakkasta.

Ei siinä muuta, mutta kun pakkasin jo talvikamat kevät rinnassain naftaliiniin. Varmaan vuokranantajakin kävi jo vääntämässä lämmitysasetukset kesämoodiin, kun sisälläkin paleltaa taas. Lämpöpattereita ei kuitenkaan viiti pitää täysillä.. kun onhan se jo melkein kevät 🙂

Käytiin eilen yhessä autokoulussa kysymässä vähän A-kortin hintoja. Meni suurin piirtein näin: astuttiin sisään, täti alkoi tuijottamaan. sanoin päivää. täti saattoi vastata Päivää myös, en ole ihan varma. Käveltiin tädin luo ”hei, olemme kiinnostuneet moottoripyöräkortista”, kerroimme. Täti istuu ja tuijottaa. ”Niin, että mitähän semmoinen teillä maksaa”. Täti alkaa puhumaan ”aloitus290e, erikoisajotunti 35e, ajotuntia 30e”. Näillä eväillä ei tietysti vielä pitkälle pötkitty, joten kysyin ”mitähän ne kokonaiskustannukset sitten voisivat olla?”. Täti katsoo hetken ja toteaa ”en voi sanoa”…jos joku tarvitsee lisäajotunteja, niin se maksaa tietysti eri verran.. en kuitenkaan luovuttanut ”no, kai te nyt jonkun arvion osaatte sanoa.. keskiverto-oppilas.. ilman suurempia ongelmia.. joku arvio..?”. Sitten täti lopulta suostui sanomaan ”kaksitoista sataa”. Okeit… suurin piirtein sama hinta kuin mitä pari muuta paikkaa oli jo sanonut. Huoneeseen hiipineen karmivan hiljaisuuden päätin vielä rikkoa kysymällä, että olisiko tarjolla jotain esitettä tai jotain muuta mukaan otettavaa. Täti ei vastannut. ”No kai nyt joku käyntikortti on?”… ”ei ole, loppuivat”. Justiinsa… hiljaisuus laskeutui jälleen. ”No onhan teillä kuitenkin nettisivut, me varmaan etsimme sielä yhteystiedot myöhemmin jos niitä tarvitaan”, ilmoitin ja aloimme tekemään lähtöä. ”Niin”, täti sanoi ja saattoi meidät kylmällä tympeällä katseellaan ulos. Huh.

tulihan se kevät viimein!

+11°C puolipilvistä. Vähän aurinko paistelee.

Ihan kelpo kevätpäivä näin Helmikuun lopuille. 🙂
Eilen jo ihmettelin töistä lähtiessä, että jokin on muuttunut, kun ei ollut pimeää eikä kylmää (jos ei nyt kovin lämmintäkään vielä). Pitänee viikonloppuna ottaa kamera mukaan ja käydä vähän ulkoilemassa ja napsimassa kevätkuvia. Ruoho jo vihertää ja varmaankin alkaa krookukset tai mitkä lie kukat jo kohta esiin työntymään.

Sunnuntaina tulee muuten 3 vuotta eloa Saksassa täyteen. Nopeasti on aika mennyt. Ja hyvin on viihdytty. Ja viihdytään edelleen. Tervetuloa vaan käymään. Kaupunkia ja nähtävyyksiä luvataan näyttää.

Kevättä rinnassa illan kiekkopeliä jännittämään.

Nyt se kävi!

Unohtui merkintä eiliseltä. Hyvitellään nyt näin lauantaimerkinnän merkeissä. Facebookkiin näyttää tulevan merkinnät taas ihan oudoilla viiveillä.

Herätys näin lauantaiaamun piristykseksi oli jo 10min ennen kuutta. 5:50! Huh. Ehti sopivasti laittaa lasin mehua ja kahvit porisemaan ennen kuin Mertsi aloitti selostuksen.

Osoitteessa http://www.eurovisionsports.tv/olympics/ voipi seurata tällä kertaa jopa ulkomailta käsin Ylen olympialähetyksiä. Pitkästä aikaa Mertarannan selostuksella peli. Eihän tämä Suomi-Saksa -peli suuria elämyksiä tarjoa, vaikka tiukka peli toistaiseksi onkin.

Tänään on päivällä luvassa sählyä. Tuomarointia. Naisten Hessenliigaa. 🙂
Huomenna sitten kolme peliä miesten Hessenliigaa. Tosin pelaajana sitä.

Kiekkostartti

Ihan hyvinhän se kiekkopeli eilen sitten sujui. Ei mikään häikäisevä voitto, mutta selvä voitto kuitenkin.

Selänne nousi jaetulle kärkipaikalle kaikkien aikojen pistepörssissä. Siis olympialaisissa. On se kova kaveri. Ja pelaa taas, vaikkei ole kauaa kun tuli kiekko leukaan. Onhan sillä nyt semmoinen hassu leukasuojus kypärässä, mutta tuskinpa tuo paljoa menoa haittaa.

Saksa ja Ruotsi vielä alkusarjassa edessä. Jännä peli tulossa sit Ruotsia vastaan.

Vaan vatsakipuihin vedoten lopetan tämän merkinnän tähän. Tsau.

Toiveartikkeli: sää

Saksassa tulee lunta. Ja paljon. Pohjoisessa on kyliä joutunut eritykseen, kun eivät saa kolattua lumia pois. Daisy-myrsky on kuitenkin jo jäänyt odotettua lievemmäksi.

Valtio, tai joku virasto ainakin, kehoitti ihmisiä ostamaan hamstereita. Lähinnä varmaankin tarkoittivat hätämuonan hamstraamista. Hamsterien myyntiluvut eivät ilmeisesti ole ainakaan moninkertaistuneet valtion kannustuksesta huolimatta.

Toisaalta ehkä jos koko talo joutuu lumen peittoon, niin voisi kaivaa pienen reiän lumeen ja laittaa siitä hamsterin hakemaan apua. Ehkä hamsteriostoksille on kuitenkin lähdettävä.

Toinen jalo ostos tai adoptointi olisi lisko Floridasta. Iltalehden nettisivuilla kerrottiin kuinka iguaanit ja gekot tipahtelevat seiniltä, kun ovat niin kohmeessa. Luinkin aikaisemmin netistä, että gekkoja voisi säilyttää kotona ihan vapaasti ja irti. Huolehtii, että niillä on raikasta vettä, lämmittelypaikka ja hätämuonaa, jos eivät itse saakaan tarpeeksi hyönteisiä pyydystettyä. Kylmästa Itävallasta kirjoitti joku jollain foorumilla, että hyvin pärjää pienet Kekkoset. Kesäisinkään eivät karkaa, vaikka ovet ja ikkunat olisivat auki. Ovat reviiriuskollisia, eivätkä halua myöskään varman muonan luota lähteä.

Päivi. Ei tullut merkintä pelkästään säästä. Ei kai haittaa? 🙂

Uusi vuosi Saksassa

Täällä Saksassa uudenvuoden vietto sujuu kuten arvata saattaa raketteja ampumalla, kuoharia juomalla ja ruokaa syömällä toivon mukaan aina hyvässä seurassa. Tänäkin vuonna toteutettiin tätä kaavaa. Tällä kertaa tosin ei juhlittu meillä, vaan lähempänä Frankfurtin keskustaa kaverin luona.

Pari rakettia käytiin ampumassa jo alkuillasta lapsien iloksi ja isoimmat tietysti säästettiin myöhemmäksi. Isäntäväki oli varautunut siis parilla rakettipakkauksella. Puolen yön aikaa raketteja ammuttiin tietysti joka puolella ja paljon, joten ne muutama raketti, jotka meidän porukasta löytyi, ei kovin suurta lisäarvoa värikkäälle taivaalle tuoneet.

Monen Silvester-kekkereihin kuuluu täällä päin Raclette tai Fondue. Kumpaakaan ei me tällä kertaa käytetty (Raclettea käytettiin joulupäivänä kotosalla).

Eilen luin Bild:n nettilehdestä typerimmästä Saksassa tapahtuneesta loukkaantumisesta. Ibramin O. niminen tulevaisuuden lahjakkuus oli reippaana miehenalkuna (olikohan 17v.) ottanut kaverikseen uudenvuoden kemuihin puukon (laittoman tyyppisen jopa). Ihan yllätykseksi rähinäksi oli jossain vaiheessa mennyt ja Ibrahim sitten oli vetänyt terän esiin. Ehkä hiekkaisempaan maastoon tottuneena Ibrahimin jalka ei kuitenkaan jäällä oikein pitänyt, niin liukastuminen oli vääjäämätön. Ketterä puukkomies taitteli kätensä kaatuessaan niin hienosti, että upotti terän suoraan omaan silmään ja aivoon. Kätevästi. Ei tosin tainnut edes kuolla tuohon. Vaan ei huolta, eiköhän Darwin Ibrahimin pian korjaa, jos moinen tyyli jatkuu.

Muuri nurin

Eilen oli muurin murtumisen vuosipäivä. Eilen 20 vuotta sitten Berliinissä ilmoitettiin juhlallisesti(tai todellisuudessa lyhyesti ja koruttomasti), että kommunistit saavat matkustaa länteen ja muuntua kapitalisteiksi. Kaikki lähtivät matkaan.
No, ei ehkä ihan kaikki, mutta vaellus oli kuitenkin suuri.

Erot lännen ja idän välillä ovat vieläkin osittain isot. Idän infrastruktuuri tulee jonkun verran jäljessä, vaikka kaikki lännessä asuvat maksavat palkastaan ”solidaritätszuschlagia”, jonka avulla itää rakennetaan.

Työkaveri kysyi, että miten minä koin aikoinani muurin murtumisen, Mauerfallin. En muista kiinnittäneeni aiheeseen mitään huomioita silloin kahdeksan vuotiaana. Kerroinkin työkaverille, että todennäköisesti jos joku olisi kertonut että ”muuri on alhaalla”, niin olisin luullut että jäkisjoukkueen mokke on kipeenä.