Butzbach Open -sailbandyturnaus

Kuten eilen mainittu, niin lauantaina oli salibandyturnaus, joka ei mihinkään liigaan liittynyt, vaan oli ihan vain tuommoinen Open-turnaus, jossa oli kaikkiaan jopa kymmenen joukkuetta aina pohjoisesta Kasselista ja eteläisestä Karlsruhesta saakka.

Meillä Frankfurtilla oli pelaajia tarjolla jopa niin paljon, että jakauduttiin kahteen joukkueeseen. Ykkösjoukkueeseen sijoitettiin nippu parhaita pelaajia, jotta turnausvoittoon olisi mahdollisuus.

Eli kakkosjoukkueen pelejä pelasin siis. Pelit olivat lyhyitä, vain 15 min kestäviä. Yhdeksän pelaajaa (eli kolme kenttää) kun oli, niin eipä 3-4 kertaa enempää ikinä kentällä päässyt per peli olemaan. Ja kun maalintekovastuu oli hyvin pitkälti kentän harteilla, jossa pelasin, niin äärimmäisen suurta menestystä ei koettu. Ja 9 pelaajasta kaksi oli tyttöjä ja neljä oli pelaamassa turnauksessa ensimmäistä kertaa. Suuria odotuksia ei siis asetettukaan.

Alkulohkon pelit meni yhtä lukuunottamatta varsin hyvin. Marburgille hävittiin, vaikka piti voittaa. Sitä myötä tultiin sitten kahden joukkueen kanssa tasapisteisiin taistelemaan lohkon toisesta sijasta. Vaan kun ekassa pelissä mietittiin lähinnä vielä, että mitenkä mailasta tulisi pitää kiinni, niin maalieron turvin jäätiin sitten lohkossa kuitenkin neljänneksi. Ja loppusijoitus oli kahdeksas. Jos oltais eka peli hävitty vähän pienemmällä maalierolla, tai oltais Marburg voitettu, niin oltais oltu vähintään neljäs. Pahus!

Vaan Ludwigshafenia vastaan oma peli sujui mainiosti. Kolme maalia tuli riemukkaasti täyteen ja voitto taisi tulla maalin erolla 5-4 tms. Hattutempun viimeistelin hienosti röyhkeällä maalille nousulla, joka tosin katkesi karkeaan sääntörikkeeseen, kun maila tai jalka jalkoihini siten osui, että siirryin lentoradalle. Ja juuri ennen kuin maahan takaisin mäjähdin sais vielä kosketuksen palloon ja itse ilmassa leijuen pallon maaliin siirsin. Varmaan hienoimpia maaleja mitä oon tehnyt.

Salibandyssa ei toisaalta saa hypätä, joten en tiedä miten tuo olisi pitänyt tulkita, jos sääntöjä olisi tiukasti noudatettu. Rikkeen seurauksena ilmalentoon kuitenkin jouduin.

Ehkä pitäisi sääntöjä kerrata. Varsinkin kun tuossa turnauksessa vielä kaksi peliä tuomaroin. Hyvällä tietämyksellä siis tuomarina toimin. 🙂

Salibandy Saksassa

Eilen oli pari salibandy-peliä ja nyt koskee joka paikkaan. Vaikka olevinaan venyttelinkin illalla. Tietysti parinkolmen viikon tauolla, joka treeneistäkin oli, on varmaan osansa.

Salibandy ei täällä Saksassa mikään supersuosittu laji ole. Yleensä kun kertoo pelaavansa ”Unihockeytä”, tai ”floorbalia”, niin naamat kysymysmerkille vääntyvät. Onneksi youtubesta löytyy hyviä pätkiä, joilla helposti ja nopeasti lajia havainnolistaa.

Bundesweit liiga kuitenkin löytyy. Siellä en sentään pelaa. Ajatuksena ois tietysti ihan kiva, mutta se johtaisi myös pitkiin pelimatkoihin. Toisaalta jos hommasta maksettaisiin, niin mikäs siitä sitten.

Nyt kun pelaan mm. ison kentän (eli 5 vastaan 5) Etelä-Saksan liigaa (ikäänkuin sitten yksi (tai kaksi?) tasoa alaspäin Bundesliigasta), niin korvaukseksi saa (jos on hyvin pelannut) taputuksen olalle joukkuekavereilta.
Toisena sarjana on pikkukentän sarja (eli 3 vastaan 3). Tuossa sarjassa ei tosin peliaikaa kovasti heru, kun on joukkueessa sen verran hyvin parempia pelaajia. N. 15 pelin kaudella taisin pelata kahdessa pelissä (niissä tosin yhteensä 6 tehopistettä). Hessenin mestaruus tuli ja kesäkuussa pelataan sitten pikkukentän Saksan mestaruudesta. Sinne varapelaajaksi tai vaikka cheerleaderiks käy matka.

Mutta takaisen eiliseen

Eilen hävittiin onnettomasti Erlenseetä vastaan, vaikka hienoisena ennakkosuosikkina peliin lähdettiin. Erlensee sai salama-alun ja taisi nakuttaa taululle lukemat 4-0, ennen kuin meidän maalihanat aukesi. Maalinkin tein ja toiseen oli hyvä paikka, mutta kolmella maalilla 6-3 hävittiin. Oli tunnelmat maissa. Erlenseen ukot juhli kuin olisivat olympialaisissa voittaneet. Ihan kiva, jos tietysti niin korkealle meidän joukkueen arvostavat.

Toinen peli Ludwigshafenia vastaan sentään meni paremmin ja voitto tuli melko vaivattomasti 6-1. Yllätystekijänä omalta osalta koko pelipäivänä oli se, että pelasin puolustajana. Ihan hyvin meni, vaikka vähän piti malttaa, ettei lähde liiaksi hyökkäämään. Lisäksi vastuuta herui ykkösalivoimakentässä. Jäähyjä saatiinkin useampi (tuomareiden vika tietysti), mutta alivoima kesti aina.

Sarjataulukossa ollaan kolmantena, kolme pistettä kärjestä. Erlensee nousi nyt edelle, mutta on pelannut kaksi peliä enemmän. Onneksi turasivat Erlensee ja Ludwigshafen tasurin.

Jäljellä on vissiin meillä kolme peliä. Kertaalleen vielä Erlenseetä vastaan, yksi peli ”heittopussi” Calwn Lionsia vastaan ja sitten vielä Heidelbergiä vastaan. Jos nyt pelit menee odotusten mukaisesti, niin peli Heidelbergiä vastaan ratkaisee sitten mestaruuden. Jännät paikat.

Salibandy, Unihockey, Floorball

Eli siis sählyä monessa tapauksessa. Ainakin mitä eilisiin harjoituksiin tuli. Harjoituksista ei jäänyt muistoksi kuin puujalka pienen polvitaklauksen uhriksi jouduttuani.

Frankfurtin unihockey-joukkue (TSV Berkersheim), jossa siis pelaan, saavutti Hessenin mestaruuden hyvissä ajoin ennen kauden päättymistä ja sitä kautta sai myös suoran lipun Saksan mestaruus -turnaukseen. Jihuu. Kyse ”pienen kentän” unihockeystä, eli kolme vastaan kolme -asetelmaa. Viime vuonna tuli pronssia. Tänä vuonna pistettävä paremmaksi.

Omalta osalta tänäkin vuonna tosin pelit jäi suht vähiin joukkueen sisältäessä nipun parempia pelaajia. Kahden pelin saldona tosin tuli kolme pistettä per peli (2+1 ja 1+2).

13.-14.6. on KF(Kleinfeld) lopputurnaus Hochdahlissa, jonne pitää lähteä vaikka cheerleaderiksi kannustamaan, jos/kun joukkue vilisee niin paljon ”tähtiä” ettei pelaavaan kokoonpanoon mahdu.

”Oikeaa” viidellä viittä vastaan salibandya pelaa Frankfurtin porukka tänä vuonna Butzbachin kanssa yhteisjoukkueella ja johtaa nyt niukasti sarjaa nihkeän kauden alun jälkeen. Ensi vuonna koetetaan saada Frankfurtista ihan oma Großfeld-joukkue.

Hieno video lajiin liittyen: http://www.floorball-frankfurt.de/zorro-video-von-salming-sehr-geil/

Tulipas joutava blogi-merkintä…