Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito, eikä sekään ole kovin tärkeää

Joku varmaan vanha japanilainen sanonta tapaa sanoa että ”Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito, eikä sekään ole kovin tärkeää”, tai ainakin aika lähelle noin.

Tuossa on kyllä jonkinlainen totuus mukana. Puutarhan hoito on vieläpä varsin hauskaa hommaa. Mukavahan se on n. 30 asteen lämmössä nurmikoita ja pensaita ja puita siistiä, karsia, leikata ja kohentaa. Pientä hyötyliikuntaa ulkoilmassa, ja tuloksena tulee jotain näkyvää.

Meidän puutarha (se muutama neliö, joka siitä ns. ”hyötykäytössä” on) on muuttanut oikeastaan joku kesä muotoaan. Viime kesänä oli pieni ”kivipuutarha” (jotain kiviä ja niiden luona viihtyviä kasveja) keinotekoisessa pienessä rinteessä. Nyt on perinteisempi kukkapenkki, jossa myös mansikoita ja raparperia (joista Päivin pitäisi tehdä ilmeisestikin loppukesästä piiras. Vuokranantajat, jotka kävivät eilen kahveella, ehdottivat että yhdistetään heidän pari mansikkaa samaan piiraaseen, niin saadaan ehkä jopa piiras halkaisijaltaan 10cm :)).
Ruusupuskista tulee hienot kunhan alkavat kukkia. On niin pirusti nuppuja.

Ja tuo kaikki. Ei se ole edes kovin tärkeää. Ja kaikki muu on vielä vähemmän tärkeää.
Vähemmän paineita, parempia tuloksia. Niin töissä kuin vapaa-ajalla. Näitä eväitä suosittelen.

Lomalle Japaniin?

Konichiwa.. meniköhän tuo oikein.. ilmainensanakirja.fi ei auta, kun se sanoopi että:

こんにちは

Vaan lomalle kaukoitään voinee kuitenkin mennä, vaikkei kieli ihan taittuisikaan. ”Hyvää yötä” oli jotain ”ojasumi nasai” tai jotain siihen suuntaan. Juuri muuta ei Marco Polon Japan-oppaasta enää päässä olekaan.

Mutta aiheeseen tuli kummasti uutta ryhtiä, kun huvikseni vilkaisin netistä mitä lennot nykyisin maksaa. Puoli vuotta sitten kun katsoin, niin vähintään 700-800e piti edullisimmillaan maksaa.
Vaan tulipa mieluinen yllätys, kun AirChina (kuulostaa luotettavalta) lentää Frankfurtista eestaas alle viidensadan euron.

Tietysti lomaillessa pitää jossain nukkua ja ehkäpä jopa liikkuakin, jos jotain haluaa nähdä. Parisataa saapi pulittaa Japanin viikon mittaisesta ”reilipassista”. Sillä pääseekin sitten jo reissaamaan aika vapaasti. Ja varmastikin 20-30e saapi jonkunmoisesta majoitusesta maksaa. Olettaen ettei nyt ihan Tokion keskustaan suuntaa.

Jehpjooh. Nyt nälkä painostaa siten, että meen syömään. Maltzeit.

bonsai, ruukkupuu

Ikkunalaudalla komeilee ihan ihka aito bonsai! Vau.

Pipetillä vettä tiettyyn kellonaikaan ja erikoisvaloa tietystä kulmasta, että pysyy poloinen elossa…

Vähän tuon suuntaisesti kuvittelin ennen kuin aiheeseen vähän enemmän tutustuin. Bonsai on japania ja on käännettynä ”ruukkupuu”. Eli siis pieni puu ruukussa. Otappa siis koivunnäre pihamaan reunalta ja laita se ruukkuun, ja kas! Siinä se on: suomalainen bonsai.

Kyllähän tuota meidän bonsaita pitää ruokkia valolla ja vedellä, mutta niinhän se pitää muitakin kasveja. Mitään tiukkoja määräyksiä kastelutippojen lukumäärästä ei ole, vaan kastelua sen mukaan, että onko bonsain multa kuivaa vai märkää (ja ihan yllärinä bonsaita tulee kastella jos multa on kuivaa ja mullan ollessa märkää ei pidä kastella).

Eikun vaan suomalaista bonsaita siellä siis kasvattamaan.