SM-mestaruus! Salibandykausi päätöksessä

Niinpä se on tämän kauden salibandypelit taputeltu. Kausi päättyi parhaalla mahdollisella tavalla voittoon. Ja kun pelinä oli vielä loppuottelu Saksan pienen kentän (3vs3) salibandyturnauksessa, niin SM-mestaruus tuli. Siis Saksan mestaruus. Mielettömän hienoa! Joukkue venyi finaalissa 0-2 tappioasemasta lopulta 4-3 voittoon.

Lauantaina oli jo tiukka vääntö Nürnbergiä vastaan, jossa oli pakkovoiton paikka. Häviäjä ulos mitalipeleistä. Alla oli alkulohkon tappio Hochdahlia vastaan (joka kaadettiin finaalissa) ja voitto Kielistä. Voitto taisteltiin ja sitten välierässä kaatui Seimms melko kevyesti.

Finaalissa oli tunnelma kohdallaan. Hochdahlilla oli (lajin yleisen suosion huomioon ottaen) todella paljon kannattajia paikalla, jotka muistivat pitää myös ääntä ja kannustaa omiaan. Pelin toisella puoliskolla paikalla olleet n. ”5 Frankfurt-fania” sai lisävahvistusta, kun paikalla olleet muut joukkueet alkoivat kannustaa meitä.

Pokaali saatiin nyt siis Frankfurtiin! Uskomattoman hieno turnaus kokonaisuudessaan! Tietysti lähinnä sen takia, että voitettiin 🙂

JEJEJEE!

Mestaruusturnaukseen!

Niinpäs siinä sunnuntana kävi, että oltiin voitokkaita salibandyn Saksanmestaruusturnauksen karsintapeleissä.
Edessä oli aikainen herätys ja lähtö Frankfurtista vähän ennen kasia aamulla. Eka peli Ludwigshafenissa kymmeneltä.

Eka peli aina nihkeä, mutta voitoksi se kuitenkin taipui lukemin 7-4, jos oikein muistan. Isäntäjoukkue Ludwigshafen joutui nöyrtymään. Kaksi lohkoa oli tarjolla, kussakin kolme joukkuetta. Lohkon ekat pelasivat sitten toisen lohkon kakkosia vastaan. Voittajat niistä lopputurnaukseen. Eli kolme peliä oli yhdessä päivässä jaksettava.

Idän suunnalta turnaukseen oli osallistumassa Dessau ja Zwickau, joista Dessau pelasi meidän lohkossa. Hävisivät Ludwigshafenille jotain 5-7. Ei pöllömpi suoritus, kun kenttäpelaajia oli vain kuusi.
Skandinaaviset veteraanit oikein innostuivat Dessauta vastaan ja seurahistoriaa uudistettiin. Uudet ennätysvoittolukemat kirjoitetaan numeroin 27-0. Ehkäpä olisi syytä saada sääntö, että maalieron ollessa vaikkapa 15, peli keskeytettäisiin toisen voittoon.

Tuolla voitolla oli lohkovoitto siis meidän ja edessä oli vielä yksi peli toisen lohkon kakkosta Schriesheimia vastaan, joka pelasi hyvin Kasselia vastaan (joka taas kertaalleen onnistui meidät päihittämään). Väsymys jaloissa alkoi jo painaa ja vastustajan kaverit näyttivät olevan keski-iältään vähintään kymmenen vuotta nuorempia.
Tekniikka vielä kuitenkin pelasi ja finaaliturnaukseen Hochdahliin on suunta. Lukemiksi lopulta taululle tuli rumat 26-5. Maalinteko tuntuu joukkueelta onnistuvan. Ainakin heikompia vastaan. Onnistumisia tarvitaan sitten finaaleissa, kun vastassa on todella hyviä joukkueita.

Taitaapi turnaus olla Suomen juhannuksena 19.-20.6. Fanimatkoja on vielä tarjolla 😛

Ison kentän kausi päätöksessä

Niinpä se eilen oli salibandyssa Pohjois-Länsi-Saksan alueliigan viimeiset pelit meidän joukkueelle. Kuten oli jo aiemmin itse asiassa varmistunut, niin kakkossija tulla tupsahti. Kärkisija ja mestaruus meni Kölniin, jossa eilen pelit oli.

Nöyrryimme niukasti jatkoajalla Kölnille (ei olla vissiin ikinä voitettu jatkoajalla.. tai ollaan ehkä jopa aina hävitty, kun on mennyt jatkoajalle). Tuomarit eivät valitettavasti olleet ihan ajan tasalla ja yllättäen meidän mielestä meidän joukkue kärsi siitä enemmän kuin Kölni. Piste kuitenkin saatiin mestareita vastaan, joka oli erinomainen tulos ottaen huomioon että kavereita taisi olla ainakin kolme kentällistä, kun meillä oli 9 kenttäpelaajaa.

Toisessa pelissä Holzbüttgen kaatoi odotetusti reiluin lukemin. Lie jotain 15-1 ollut tulos. Thomas mätti sen verran maaleja, että pistepörssin kärki lienee selviö, vaikka pari joukkuetta vielä ens viikonloppuna pelaakin. Omat pelit meni vaisusti, eikä montaa maalia ja syöttöä tullut.

Väsy on armoton ja lihaskrapula tosiasia. Harvempaa kiinnostaa, mutta tässä linkit vielä päivittämättömään sarjataulukkoon ja pistepörssiin (eiliset pelit eivät siis ole mukana):
Sarjataulukko: http://nwuv.sm-u.de/index.php?seite=table&table=1
Pistepörssi: http://nwuv.sm-u.de/index.php?seite=scorer&table=1

Ensi vuotta odotellessa siis. Ja pikkukentän lopputurnauskarsintoja. Ensi vuonna sama liiga isolla kentällä mutta lisänä pelataan varmaankin DUB-pokaalista, eli Saksan Cupista. Siinä kun tulee sitten liigajoukkue vastaan, niin nähdään rumat lukemat Frankfurtissa 🙂

Yhteenveto

Jos yhteenveto on pitkä, niin onkos se sit ennemmin kahteenveto? Meinaan ainakin jos yhteenvedossa on kaksi kappaletta, niin kai se on sit enemmän kuin yhteen-veto…

Viikonloppuna haettiin se Hessenin mestaruus salibandyssa. Odotetusti. Tänä vuonna karsintojen kautta toivon mukaan taas Saksan mestaruus -turnaukseen. Hävittiin nolosti toinen peli lauantaina. Onnetonta itsekästä räpellystä puolustustoimet unohtaen hyvin pitkälti koko joukkueelta. Mutta mestaruus oli jo varmistettu, joten eipä sillä ollut niin väliä.

Chilit meni eilen istutukseen. Vähän myöhässä (n. kuukausi sitten ois varmaan ollut parempi ajankohta), mutta kuitenkin. Kanaruokaan ropsautin vähän reilummin Bih Jolokiaa sunnuntaina ja silti maistui hyvin. Vahingossa sitä paljon laitoin, mutta hyvin tuo maistui, eikä ollut liian tulistakaan. Alkaa jo vähän epäilyttämään purkissa mainittu 800 000 scovillea.

Torstaina alkaa ajotunnit moottoripyörälle. Samoin viimeinen teoriatunti on silloin. Ei tarvii siis enää kuin opetella ajamaan ja kerrata tuhanteen kertaan liikennesäännöt, että menee sit teoriakoe läpi.

Ja taas takas töihin. Johan tässä vartin tauko tuli.

kiekkoa ja palloa

Tulipahan noustua kuudelta katsomaan kun Ruotsi nöyryytti Suomen nollille. Eipä siitä kiekosta sen enempää. Perhana.

Eikä pallostakaan paljoa. Salibandypalloa jahdattiin viikonloppuna. Lauantaina naiset ja sunnuntaina sit junnut ja miehet. Ennalta heikoimmaksi arveltua Mainzia vastaan otettiin hassu alku ja 2 min jälkeen oltiin 0-2 tappiolla. Kääntyi se sit voitoksi kuitenkin. Ja kovimmaksi arveltua Erlenseetä vastaan nuijittiin 18 maalia. Erikoista.

Ei tullut montaa osumaa omaan sarakkeeseen. Poikittaisia mailoja ja tökkimisiä selkään sen sijaan vähän enemmän. Maalinedustalla maskissa olemisen etuja. Kaksi peliä on pikkukentän Hessenliigaa jäljellä. Sitten karsintoihin josko taas lopputurnaukseen päästäis pronssia kirkastamaan.

Nyt se kävi!

Unohtui merkintä eiliseltä. Hyvitellään nyt näin lauantaimerkinnän merkeissä. Facebookkiin näyttää tulevan merkinnät taas ihan oudoilla viiveillä.

Herätys näin lauantaiaamun piristykseksi oli jo 10min ennen kuutta. 5:50! Huh. Ehti sopivasti laittaa lasin mehua ja kahvit porisemaan ennen kuin Mertsi aloitti selostuksen.

Osoitteessa http://www.eurovisionsports.tv/olympics/ voipi seurata tällä kertaa jopa ulkomailta käsin Ylen olympialähetyksiä. Pitkästä aikaa Mertarannan selostuksella peli. Eihän tämä Suomi-Saksa -peli suuria elämyksiä tarjoa, vaikka tiukka peli toistaiseksi onkin.

Tänään on päivällä luvassa sählyä. Tuomarointia. Naisten Hessenliigaa. 🙂
Huomenna sitten kolme peliä miesten Hessenliigaa. Tosin pelaajana sitä.

kausi käyntiin

Muskelikrapulaa pukkaa.

Siis lihassärkyjä urheilun jäljiltä. Vaikka mielestäni harrastelijamaisesti vähän jopa venyttelin ja pelien jälkeen kevyempää liikettä pidin yllä. Lauantaina starttasi siis joulutauon jälkeen ison kentän Luoteis-Saksan salibandyliiga. Ohjelmassa oli pelit sarjataulukon kolmosta ja nelosta vastaan. Itse oltiin kakkosen maalieron turvin kolmossijaan nähden.

Kinkut masuissaan saatiin kokoon hyvä porukka. Melkein kolme kokonaista kentällistä. Oli vähän erilaista pelata kuin kauden aloituksessa, kun pelattiin kahdeksalla pelaajalla. Ekassa pelissä saatiin hyvä startti Refrathia vastaan ja oltiin ekan erän jälkeen jo 3-4 maalin johdossa. Tasaisesti homma jatkui samalla kaavalla ja loppulukemat olivat hienot 14-4. Sarjakolmonen kaatui siis aika komeasti.

Sarjanelosta, paikallisvastustajaamme, Butzbachia vastaan meinasi sitten jo tehdä tiukempaa. Butzbachin kaverit treenaavat isoa kenttää joka viikko harjoitellen kuvioita ja ties mitä. Profimeininki. Meillähän treenit ovat poikkeuksetta aina kolmella kolmea vastaan. Ekan erän jälkeen taululla taisi olla vielä 0-0. Toisessa erässä taidettiin sitten saada vähän vaihdetta silmään, vaikka Butzbach hyvin taistelikin: 2-0 meille. Kolmanteen erään Butzbach tuli kovasti, mutta rynnistys kestettiin ja sitten kun pallo ja minä perätysten maaliin mentiin 3-0-tilannetta merkiten, alkoi tilanne ratketa. Maalit vielä molempiin päätyihin ja 4-1 oli päätös.

Ennen pelejä ajattelin, että uran huippu oli nähty, kun oma nimi oli pistepörssissä kolmosena. Pari pistettä tuli kuitenkin lauantaina lisää ja pistepörssisijoitus nousi yhdellä. Hurjaa.

Sarjataulukko: http://nwuv.sm-u.de/index.php?seite=table&table=1 (TSV Berkersheim = Frankfurt).

Pakkaset paukkuu

Uuden vuodeen jälkeen täälläkin paukkuu yllättäen pakkaset. Ja lunta tulee. Ihan talvinen fiilis siis.

Saksalaisten talojen vähäiset eristykset muistuttelevat itsestään. Kylmä on sisällä, vaikka patterit hohkaa kovalla. Ensi viikolla pitäisi kai olla täällä vieläkin kylmempää. Ihan siis enemmän kuin -10°C. Vielä vähän kylmemmäksi kun menee, niin saksalaisten mielestä aletaan lähestyä sitä ”helvetin jäätymispistettä”. Ehkäpä Eintracht Frankfurt voittaa sitten Bundesliigan.

Jossain iltalehdessä oli eilen(?) juttu, että Ruotsissa oli kans ollut jäätävää. Olikohan se, että -38,8 astetta. Melko vilpoista. Ruotsalaisille varmasti aika jännä elämys, kun ulkona ja saunassa on samat lukemat, toisessa vain pakkasta.

Tänään pitkästä aikaa sählypalloaharjoituksiin. Puolentoista viikon päästä jatkuu nimittäin ”Luoteis-Saksan” liiga. Edellisen kerran salibandymaila on tainnut olla kädessä marraskuussa. Noinkohan muistaa vielä miten päin sitä pidetään, tai miten sitä käytetään…

sämpylöitä, omatekoisia

Tehtiin eilen pitkästä aikaa itse sämpylöitä. Laitettiin juustoa taikinaan ja päälle, mutta ei tietystikään voitu päästä aitojen juustosämpylöiden tasolle. Painivat ihan omassa ammattilaissarjassaan ne.

Mutta sämpylöistä tuli taas erittäin hyviä. Nyttenkin mussutan yhtä. Taisi taikina koostua vedestä ja maidosta, öljystä, suolasta ja ripauksesta sokeria, sekä kaikista jauhoista mitä sattui kaapista löytymään.

Ois varmasti mennyt alle pariin päivää se pari pellillistä sämpylöitä mitä niitä tuli, mutta Päivi vei niitä töihin maisteltavaksi, eikä itsellemme jäänytkin kuin vähän. Vaan on ne silti hyviä.

Salibandyssa viikonloppuna hävittiin yksi, voitettiin yksi. Sarjakakkoseksi noustiin. Ja minä jopa kolmoseksi pistepörssissä. Oho!

Terve

Ei tullut lääkäriltä tänään urheilukieltoa. Outo kipu on tuntunut oikealla puolella rinnan alapuolella aina välillä syvään hengitäessä tai jotain rankempaa tehdessä (vau, teen välillä jotain rankempaakin kuin syvään hengittäminen ;).

Muuten tuommoisesta en olisi välittänytkään, mutta kun kipu parin viime päivän aikana oli vähän yltynyt, niin ajattelin hakea asiantuntija lausunnon. Lääkäri arveli jotain lihas-/rustovammaa, mutta virallista syytä ei keksitty. Täällä lääkärit laskuttavat hoitotoimenpiteistä sairaskassaa, joten lääkäri keksi, että parempi kuitenkin EKG-kuvat ottaa. Varmaan hyvät rahat saavat siitä.

No, eikun vaan taas hetkeksi odottamaan kuvauksiin pääsyä. Aika vaivaton toimenpide. Ekaa kertaa moisessa olin. Imukuppimaiset sensorit tuli ranteisiin, nilkkoihin ja eripuolelle rintakehää. Sitten piti maata vähän aikaa paikallaan ja valmis.

Kaikkien varmasti suureksi yllätykseksi ei EKG-nauhalla mitään näkynyt, joten joidenkin tod.näk. lihastulehduskipulääkkeiden voimin eteenpäin. Voisi varmaan tarkemminkin katsoa mitä nappeja sitä nyt vähän aikaa saapi syödä… Tietämättöön vielä douppausta harrastaa. Ikäänkuin taas sunnuntaina olevana salibandy-päivänä ketään ikinä testattaisiin. 🙂

Mutta löytyy sentään meidän liigan sarjataulukko samalta sivustolta kuin virallisen salibandyn bundesliigan sarjataulukko. Vau.