Yhteenveto

Jos yhteenveto on pitkä, niin onkos se sit ennemmin kahteenveto? Meinaan ainakin jos yhteenvedossa on kaksi kappaletta, niin kai se on sit enemmän kuin yhteen-veto…

Viikonloppuna haettiin se Hessenin mestaruus salibandyssa. Odotetusti. Tänä vuonna karsintojen kautta toivon mukaan taas Saksan mestaruus -turnaukseen. Hävittiin nolosti toinen peli lauantaina. Onnetonta itsekästä räpellystä puolustustoimet unohtaen hyvin pitkälti koko joukkueelta. Mutta mestaruus oli jo varmistettu, joten eipä sillä ollut niin väliä.

Chilit meni eilen istutukseen. Vähän myöhässä (n. kuukausi sitten ois varmaan ollut parempi ajankohta), mutta kuitenkin. Kanaruokaan ropsautin vähän reilummin Bih Jolokiaa sunnuntaina ja silti maistui hyvin. Vahingossa sitä paljon laitoin, mutta hyvin tuo maistui, eikä ollut liian tulistakaan. Alkaa jo vähän epäilyttämään purkissa mainittu 800 000 scovillea.

Torstaina alkaa ajotunnit moottoripyörälle. Samoin viimeinen teoriatunti on silloin. Ei tarvii siis enää kuin opetella ajamaan ja kerrata tuhanteen kertaan liikennesäännöt, että menee sit teoriakoe läpi.

Ja taas takas töihin. Johan tässä vartin tauko tuli.

hektistä on, chiliä peliin

Ei meinaa yhtään hellittää tämä työnmäärä nyt. Pitäs varmaan reippaammin vaan pitää pieniä taukoja, eikä suotta jännittää. Vaatii jotkut projektit vaan niin valtavasti valvontaa, ettei jää muihin hommiin sitten aikaa.

Vaan posti toi tänään chili-shop24.de:n tilauksen. Tilattiin tuolta chilin siemeniä, vähän chilikastiketta ja chilimaustetta. Bih Jolokiaa. Linkk tuotteeseen: http://www.chili-shop24.de/shop/product_info.php?info=p542_Bih-Jolokia-Flakes-800-000-Scoville.html

Rapsakat 800 000 scovillea tarjoaa tämä herkku 😀
Saattaapi vähän pienempikin ripaus riittää. Pitää kohta kaupan chiliconcarneen laittaa vähän lisächiliä, kun se on muuten niin onnettoman mausteetonta. Kohta palaa työhermojen lisäksi siis suu 🙂

Raclette, grillausta ja juustopäällystystä

Ekana joulupäivänä tehtiin testiajo tuoreella Raclette-grillillä, joka saatiin (eli hankittiin itse) joululahjaksi. Kyseessähän on siis eräänlainen grilli, jossa grillataan ylätasolla esim. lihaa tai vihanneksia. Ja sitten alatasolle laitetaan sitten noita grillattuja tuotteita ”lapiossa” (semmosessa pienessä kahvallisessa ja reunallisessa lastassa/lapiossa/kauhassa) normaalisti sveitsiläisen juuston kanssa kuorruttumaan. Kun juusto on sulanut ja saanut vähän jopa väriä, niin eväs on valmis. Siis se pieni annos.

Ei muuta kuin lautaselle siirto ja nauttimaan. Tietysti nälkäisenä voipi laittaa heti seuraavan lastin juuston kera alatasolle, jolloin ei tarvitse annosten välillä niin pitkään odottaa.

Hyvää tuli! Lihat on syytä esikypsentää, koska aina noiden raclettejen tehot (ja tarjolla oleva aika) ei oikein riitä lihojen kypsentämiseen. Esipaistetut kanat (ja osa joulukinkkua) lisättiin siis grillille ennemmin lämpiämään. Osa vihanneksista oltiin myös jo etukäteen pannulla paisteltu, mutta se ei olisi välttämättä ollut tarpeen.

Ässänä hihasta grillaukseen löysi tiensä vielä kylmäsavulohi, joka paistui ihan kypsäksi nopeasti (ohuita siivuja kun olivat) ja oli erittäin maukasta.

Kaikenkaikkiana raclette on ihan kiva tapa viettää iltaa ja syödä. Kaveriksi tarvitaan toki pullo tai pari viiniä, koska ruokailu ei ole ihan hetkessä ohi. Taidettiin parisen tuntia ainakin syödä. Kuvia oisin voinut laittaa kans, mutta ei otettu yhtään.

Välipäivää, kinkkuraportti.

Niin on Joulu takana. 361 päivää enää seuraavaan!

Joulukinkku siis tuli ostettua ajoissa ja uuniin se pääsi sitten 23. päivä illalla. Pieni ja söpö puolentoista kilon kinkkunen oli hankittuna, joten ohjeiden perusteella arvioituna uuniajaksi olin arvioinut ”parikolme” tuntia.

Lämpömittarin kuitenkin tökkäsin possun kylkeen ettei pelkän arvioidun ajan varassa oltu. Kahden tunnin jälkeen possu oli lämmennyt vajaasti paristakymmenestä asteesta ehkä viidellätoista asteella, ei ehkä ihan silläkään. Mitvit? Senhän ois jo arvion mukaan pitänyt olla melkein valmis. No, kello oli vasta ehkä noin yksitoista, joten mikäpäs hätä tässä.

Kahdeltatoista ei vielä ollut sisälämpöä paljoakaan enempää. Eikä yhdeltäkään vielä valmiiksi kinkkua olisi voinut sanoa. Ei auta kuin odottaa. Saksalainen sika kestää hyvin lämpöä ilmeisesti.

Sitten kun kello löi kolme yöllä, oli lämpömittariin kohonnut jo n. 75°C lukemat, joten tulkitsin possun valmiiksi. Sika ulos uunista, sinappihuntu niskaan ja takaisin kovennettuun lämpöön. Sitten vartin päästä possu ulos ja unille.

Vähän kesti pidempään possun valmistus kuin suomalaisissa ohjeissa oli joulukinkulle arvioitu. Ja sitten possun sisältä löytyi vielä joku täyte! Ei ihan mennyt nappiin. Täyte oli sentään myös possua, joten ei siitä mitään ongelmaa tullut. Vaan lopputulos oli ihan maistuva ja Velmu syönee loput tänäiltana.

punaisen joulukinkun metsästys

Otsikko vähän ”punaisen lokakuun metsästys”-elokuvan hengessä. Tosin sukellusveneen sijaan siis hakusessa oli eilen joulukinkku. Tukkuun kävi tie ja lopulta info-tiskiltä herui tukussa asiointiin oikeuttava kortti, kun oli monenlaista virallista dokumenttia katseltu. Tekivät oikein klubikortin, johon tuli kuva. Näppäsivät siinä lennosta kuvan, jonka tulostivat korttiin.

Ei muuta kuin sitten sisään myymälään. Hinnathan eivät olleet mitenkään erityisen hyviä. Mutta valikoima ja pakkauskoot olivat paremmat. Pitkän hakemisen jälkeen lopulta löytyi sitten sianpala, joka oli kiritty yhteen verkolla tiukaksi paketiksi. Luuta siinä ei tosin ollut. Suomalaiseenkin kinkkuun se luu joutuu keinotekoisesti. Kuulemani mukaan sen luun ympärille liitetään se pala sikaa ja seon siinä.

Niukasti ennen kassaa piti vielä kurvata sivuun. Paistomittari nimittäin uupui. Lopulta sekin löydyttyä kärryyn oli jotenkin kertynyt myös muuta kamaa (hierontaistuin, glühweiniä, leipää, leikkeleitä, juustoja, sipsejä…). Varmaan oli joku muu vahingossa meidän kärryyn kamaa laittanut…
Kaikki kuitenkin ostettiin ja kurvailtiin uuden Navin avulla kotiin. Pukin kontista siis semmoinenkin jo löytyi. Saa nähdä mitä muuta huomenna kontista löytyy (tietysti kun on itse kaiken hankkinut, niin kovin suuria yllätyksiä ei ole luvassa 🙂

Hyvää Joulua kaikille!

kahvilakko ohi

Kyllä maistuikin kahvi oikein maukkaalta tänä aamuna. Viikon kahvilakko sujui aika mukavasti, eikä maanantai-iltapäivän pientä päänsärkyä lukuunottamatta vieroitusoireita kofeiinista tullut.

Pahimmat paikat viikon aikana oli ehkä juuri maanantaina ja sitten viikonloppu. Herkullisia juustosämpylöitä oli lauantaina aamiaiseksi ja niiden kanssa olen aina juonut kahvia. Ei tee ollut ihan yhtä hyvin yhteensopiva, mutta tilanteesta kuitenkin päästiin ilman kahvinkeittoa.

Sunnuntaina käytiin Couchsurfing/hospitalityclub brunssilla Frankfurtissa. Siellä olisi kans kahvi sopinut hyvin tilanteeseen, mutta Apfelschorlella kuitenkin pärjäsin.

Kivuttomasti kyllä meni. Aamulla rajoitin kans vielä kahvinjuontia ja joinkin vain yhden kupin työpäivän alkeeksi. Nyt lounaalla menee toinen kuppi. Iltapäivällä joskus neljän aikoihin ehkä vielä kolmas.

 

sämpylöitä, omatekoisia

Tehtiin eilen pitkästä aikaa itse sämpylöitä. Laitettiin juustoa taikinaan ja päälle, mutta ei tietystikään voitu päästä aitojen juustosämpylöiden tasolle. Painivat ihan omassa ammattilaissarjassaan ne.

Mutta sämpylöistä tuli taas erittäin hyviä. Nyttenkin mussutan yhtä. Taisi taikina koostua vedestä ja maidosta, öljystä, suolasta ja ripauksesta sokeria, sekä kaikista jauhoista mitä sattui kaapista löytymään.

Ois varmasti mennyt alle pariin päivää se pari pellillistä sämpylöitä mitä niitä tuli, mutta Päivi vei niitä töihin maisteltavaksi, eikä itsellemme jäänytkin kuin vähän. Vaan on ne silti hyviä.

Salibandyssa viikonloppuna hävittiin yksi, voitettiin yksi. Sarjakakkoseksi noustiin. Ja minä jopa kolmoseksi pistepörssissä. Oho!

Jäätelökone!

Ostin vähän aikaa siten ebaysta parilla eurolla jäätelökoneen (postikulujen kanss taisi olla yhteensä 7,50e koko vehje). Eilen tuli kaupasta ostettua vaaditut tarpeet, joten tänään voisi testata jäätelön tekoa.

Maito, kerma + mausteet -yhdistelmässä saapi jo jotain aikaan. Munaa voi käyttää jotenkin kans ilmeisesti. Ainakin jossain ohjeessa oli sekin mainittu.

Laite on melko yksinkertainen. Laitteen kulho pakastimeen 12 tunniksi jotta mystiset nesteet kulhon reunan sisällä jäätyvät. Sitten jäätelöseos sekaisin, kulho kaapista ja seos siihen. Sitten laitteen sekoitinosa isketään kulhon päälle ja laite kytketään päälle. Sekoitinosa hämmentää seosta sitten kai jonkun 20 min, jonka jälkeen jäätelön pitäisi olla valmista.

Jännityksellä iltaa odottaen. Raportoin tuloksen, itsetehdyn jäätelön, erinomaisuudesta ehkäpä jo huomenna.

Apfelschorle

Kaljan jälkeen saksalaisten suosikkijuoma lienee Apfelschorle, tai Apfelsaftschorle, miten itse kukin haluaa juomaa nimittää. Kyse on siis periaatteessa omenamehun ja mineraaliveden sekoituksesta.

Kieltämättä sekoitus on hyvä ja useasti ulkona syödessä tulee itsekin juomaksi tuo valittua. Kolaa ja fantaa ei aina jaksa, eikä kaljaakaan, joten apfelschorle toimii oikein hyvin.

Saksalaistumaan siis vain kaikki ja Lidlistä porevettä ja omenamehua ostamaan ja sekoittamaan. Sekoitussuhde pitänee itse kunkin löytää ihan itse. Omenalta sekoituksen pitää tietysti maistua, mutta poreetkin pitää olla hyvin mukana. 50-50? Vähän tietysti riippuen omenamehun vahvuudesta. Jotain tiukkaa täysmehua pitää tietysti vähemmän laittaa kuin jotain valmiiksi laihennettua.

Oodi jäätelölle

Ei huolta, en ala runoilemaan kuitenkaan mitään.

Ajattelin kuitenkin, että kunnia jäätelöstä sille, jolle kunnia kuuluu. Wikipediasta koetin jäätelön keksijää löytää, mutta sellaista ei pystytä nimeämään. Harmillista, olisin jo ollut jo nimeäni siihen suuntaan muuttamassa.

Wikipediassa kerrotaan:”Jäätelön keksijästä tai alkuperästä ei ole varmaa tietoa, mutta esimerkiksi Persian, Kiinan, Mesopotamian, Egyptin, Kreikan ja Rooman muinaishistoriasta löytyy todisteita sen varhaisesta käytöstä. Alkuperäinen jäätelö oli jäädytettyä hunajaa ja vuohenmaitoa. Myös useat muut kansat ovat nauttineet murskattua jäätä tai muita jäisiä jälkiruokia erilaisten makeiden hedelmien tai hunajan kanssa. Joidenkin tarinoiden mukaan Aleksanteri Suuri nautti tällaisia viileitä herkkuja Intian sotaretkellään.”

Viikonloppuna paikallisessa kiinalais-mongolialaisessa, kun käytiin taas herkuttelemassa, piti jälkkäriksi vetää neljä kulhoa pehmistä, vaikka oli jo maha ruoasta täynnä. Aina jäätelöä vielä yksi annos menee.

Ben&Jerrylläkin on uusia lupaavalta kuulostavia makuja tullut ohjelmaan. Niitä kun pääsis maistamaan. Kalliita ovat vain mokomat. Toivottavasti osutaan joskus samoihin kekkereihin tutun Ben&Jerry-edustajan kanssa.

Mongolialaisessa buffetissa oli muuten tarjolla taas vähän erikoisempia herkkuja. Viimeksi jo maistoin kengurua ja strutsia, mutta tällä kertaa oli lisätä krokodiiliä. Aika hassua oli. Vähän viitettä kalanmakuun, mutta koostumukseltaan lihaa. Tai jotain siihen suuntaan.

Noni! Nyt tuli nälkä.

Meenpä lämmittämään lounasta. Kiitoshei.