Messuille Hollantiin

Ja ensi viikon alkuun pukkaa työreissua. Otan propellihatun pois, vedän puvun niskaan ja alan myyjäksi. Kiva kahden päivän pikareissu on luvassa. Tai ei se kiva ole.

Walldorfin juna-asemalta juna lähtee 05:18, eli heti viiden jälkeen on lähdettävä kotoa asemalle kävelemään. Perillä Leeuwardenissa olen sitten kätevästi VIIDEN junavaihdon jälkeen vähän vaille yksi. Tervevain. Vaan eipä paremmin junia kulje. Tuo Leeuwarden on vissiin joku vähän pienempi pitäjä, eikä sinne suoraan Saksasta mikään juna kulje. Mm. Kölnissä, Arnhemissa ja Zwollessa on vaihdot. Ja alkuun Frankfurtissa Stadionilla ja lentoasemalla.

Onneks tuli eilen websticki, jolla voipi junamatkan aikana sitten saada jotain hyödyllistäkin aikaiseksi. Yöpyminen sitten yhteistyökumppanin järjestämänä ja tiistaina messupäivän jälkeen sitten junalla taas takas. Takaisin tullessa ei olekaan kuin kolme vaihtoa ja kotona olen jo ihan kohta yhdentoista jälkeen illalla/yöllä.

Tällä kertaa voisi koettaa muistaa ottaa passin mukaan. Pistotarkastuksiahan rajoilla nykyään tehdään, mutta viimeksi kun passi unohtui, niin meinasi mennä rajamiesten (tai taisi olla rajanainen) kanssa neuvotteluksi, kun ei virallisia henkkareita mukana ollutkaan.

Vaan pitääpä alkaa pistämään kamoja valmiuteen, että tulee tuliaiaiksi muutakin kuin tulppaaneja ja kokemusta. Keskiviikkona jatkuu.

väsy

Vaikkei hotellissa mitään kummoisempaa vikaa ollut, heräilin monta kertaa yön aikana. Ja nyt on sitten sitä myöten aika väsy. Aamiaisen toivat hotellilla oikein huoneeseen. Kyseessä ei ollut mikään luksuspalvelu, vaan käytännön juttu, koska mitään ruokailutilaa ei hotellilla ollut.

Työpäivä oli oikeastaan jo yhden aikaan paketissa, joten suuntasin taaseen Utrechtin keskustaan. Josko vähän paremman vaikutelma valoisalla saisi. Ja saihan sitä. Aurinkokin sattui vielä mukavasti paistelemaan, joten parisen tuntia sujui ihan mukavasti.

Väsy alkoi vaan sen verran jaloissa jo painaa, että palasin messuille päivän päättymistä odottamaan ja tarkistamaan, että olisiko sittenkin uusi potentiaalisia asiakkaita tavattavissa. Junamatkalla saattaapi uni tulla aika makoisasti. Saa nähdä tuleeko passintarkastusta Saksan suuntaan ajettaessa…

Ainiin. Täällä on kaikenlaisten pienten pikaruokaloiden seinustalla aina ”pikaruoka-automaatteja”. Kolikko automaattiin, luukku auki ja eväs luukusta ulos. Ja pitihän sitä tietenkin kokeilla. Jonkun jollain ilmeisesti lihakastikkeella täytetyn perunakrokettimaisen pötkylän söin. Ihan hauska tapa pikkuevästä ostaa.