Saksalainen Juhannus

Hyvää Juhannusta vain kaikille suomalaisille! Tai myös ruotsalaisille ja muille, joiden perinteisiin Juhannus kuuluu. Viime vuonna samoihin aikoihin kirjoitin jo saksalaisesta juhannuksesta: Juhannus Saksassa ja Juhannus Saksassa II

Siinä missä suomalaiset jo alkavat grilletä lämmitellä ja kädet alkavat hakeutua kohti olutkoreja, ollaan täällä Saksassa vielä ihan normaalisti töissä. Suomessakaan juhannusaatto ei käsittääkseni ole virallinen vapaapäivä. Tietysti onhan se erittäin vakiintunut tapa kaikissa työyhteisöissä ja myös ruokakaupoissa. Taitavat viimeisetkin kaupat sulkea Suomessa oviaan jo (12.33 Suomen kelloaika nyt). Hätäisimmäthän hamstraavat vielä evästä, kun eivät ole varmoja, että riittääkö se 5 kaljakoria, 5 vodkapulloa, 10 pakettia makkaraa, 2kg ulkofilettä, 1kg sisäfilettä, 4kg vihreää salaattia, 1kg perunasalattia, 3 tuubia turun sinappia ja puolen litran limupullo sittenkään kahdelle päivälle.
Varman päälle kannattaa ottaa ja ainakin lisää kaljaa ja viinaa kantsii ostaa. Ehkä varuilta myös kirves. Tiedä vaikka tulee riitaa.

Saunan nurkille kannattaa jo sytytysnestettä alkaa valelemaan, että palaa varmemmin. Samoin grillin ja saunan polttopuut kantsii valella bensalla tai muulla palavalla, että syttyy sitten grilli tai sauna hyvin. Ei kannatta jättää sattuman varaan.

Sitten kaljaa ja viinaa ääntä kohti, ettei mene keskusteluksi. Sitten saunaan, josta koko porukalla uimaan. Yhtä henkeä vähempänä takaisin saunaan, tappelemaan. Lämpimään unohtuneet lihat voi heittää pois, kun ovat jo pihalla ja täynnä pikkuötököitä. Peräkonttiin unohtunutta makkarapakkausta voipi vielä lämmitellä, mutta eihän niitäkään syödä voi, kun muovipakkausta ei muistettu ottaa eka pois. No, onneksi sitä kaljaa ostettiin lisää. Sitä siis.

Sitten aamuauringon nostessa lyödään ja se (onneksi viime metreillä hankittu!) kirves polveen ja lähdetään lasarettiin moikkaamaan tuttuja. Ja muistellaan, että olipa ikimuistoinen juhannusta taas.

Näillä eväillä (tai sitten ei) hyvää juhannusta!

Jos lähtis hakemaan vielä pari koria kaljaa huomisiltaista kekkeröintiä varten. Ihan vaan varuilta. 😉

saksalaiset työssä

Nonih, mitta tuli tuossa aiemmin täyteen, mutta päätin antaa pari päivää mennä ja kirjoittaa aiheesta vähän myöhemmin. Nimittäin teemana on saksalainen työntekijä ja työkulttuuri Saksassa.

En nyt väitä, etteikö Suomessa samaa ilmiötä esiintyisi, mutta ei ehkä ihan samassa mittakaavassa. Väitteet perustuu pariin firmaan ja pariin suomalaiseen tarkkailijaan.

Se pohjustuksesta, asiaan…

Paras tapa demonstroida aihetta lienee käytännöllisen esimerkin avulla. Otetaanpas tilanne: Asiakas soittaa firmaan ja kertoo vaikkapa, että edellisen toimituksen laskussa oli virhe. Tai vaihtoehtoisesti asiakas on saanut vaikka väärän tuotteen tai toimitettu materiaali ei jotenkin muuten vastaa sovittua tai asiakkaan toiveita.

Asiakkaan tiedoisty löytyy tietysti ko. asiakkaan yhteyshenkilö, jolle puhelu yritetään yhdistää.
A: ”Moi X, yksi asiakas haluaa jutella sun kanssa, joku ongelma”
B: ”Ei se ole mun asiakas!”
A: ”En mä vielä sanonut mikä asiakas se on… se on asiakas Y, sun asiakas”
B: ”Enmä mitään siitä tiedä! Enmä ole tehnyt mitään!”
A: ”No se on sun asiakas, niin mä nyt yhdistän”…

Tai otetaas toinen, firmaan on tullut faksi. Vaikkapa nyt reklamaatio, kun ne ovat saksalaisille niin ehdotonta herkkua.

A: ”Hei, tässä on sulle joku faksi”
B: ”Ei se oo mulle! Älä työnnä sitä mulle! Ei kuulu mun työnkuvaa tuommoinen!”
A: ”No tässä lukee sun nimi… tää on sulle”
B: ”Ei oo! Ei mulla ole aikaa tuommosille”
A: ”No on tää sulle, tää on vastaus johonkin sun faksiin. Mä jätän se nyt tähän sulle”
B: ”Voi paska, mun pitää tehdä kaikki työ tässä firmassa!”

Ja tähän tapaan… ei ole nimittäin ihan yksittäisiä tai jotenkin harvinaisia tilanteita nuo. Tilanteista on paras aina poistua mahd. pian. Muuten voisi jatkua:

B: ”Mulle antoi joku väärää tietoa ja nyt asiakas valittaa! Z:n vika! Vie tää sille”
A: ”Se on sun juttu, selvitä se asiakkaan ja Z:n kanssa”
B: ”Sä tään lapun mulle toit. Hoida sä! Ei tää minulle kuulu! Ei mulla ole aikaa tämmöseen”
A: ”Kyllähän se sulle kuuluu, se on sun asiakas, lapussa on sun nimi”
B: ”AAAAAAAAAaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa”

Tekniikka noin yhteenvetona muistisäännöksi:

1. Kyseinen asia ei kuulu sinulle, et ole ikinä kuullut asiasta mitään!
2. Jos asia liittyy sinuun, niin ei tällä kertaa. Joku muu on tehnyt väärin! Ei ollut sinun vika. Syy oli varmastikin X:n (joka ei ole juuri nyt paikalla)
3. Jos asia todistettavasti on sinun ja asia on pakko ottaa hoidettavaksi, niin: yritä delegoida asia siitä huolimatta. Syytä varuilta joku kuta muuta. Suojaa oma perse!
4. Jos todistettavasti olet itse kämmännyt, niin se johtuu siitä että X antoi väärää tietoa. Eli syy on oikeastaan X:n! Oma perse suojaan!
5. Jos todistettavasti olet yksin syyllinen kämmiin, niin et tiedäkään asiasta enää mitään! Joku on käyttänyt sun tunnuksia!
6. Jos ei ole mitään tehtävissä ja paska alkaa kaatua väkisin päälle, niin muistuta jonkun kollegan aiemmin tekemästä pahemmasta kämmistä! Suojaa persettä suhteuttamalla kämmi pieneksi verrattuna kollegan aiempaan kämmiin! Syytä muita, suojaa oma perse!

Näillä alkeilla pääsee ihan hyvin alkuun saksalaisessa työelämässä. Nyt pitänee toivoa, ettei saksalaiset tutut käännä tätä merkintää jollain Googlen translatorilla saksaksi.. 🙂
Tai jos kääntävätkin, niin en minä tiedä tästä blogista mitään! Ei ole minun blogi! Tai jos onkin, niin joku muu kirjoitti tään merkinnän! Joku on vissiin varastanut ylläpitotunnarit! Ja sitä paitsi täähän ei ollut mitään verrattuna X:n tekstiin!

Muuuttamuttamuttamutta. Ettei nyt menisi ihan negatiiviseksi tämä merkintä niin toivotetaan nyt vielä ”Hyvää viikonloppua”.

Salibandyn Saksanmestaruus ratkaistaan nyt viikonloppuna taas. Pari sijaa pitäisi viime vuodesta petrata.

Körperwelten, ruumisnäyttely

Etwas kleines über Körperwelten-Ausstellung am Ende in deutsch.

Suunnitellusta aikataulusta poiketen, Körperwelten-näyttely Offenbachissa jatkuu elokuulle asti.
Kyseessä on näyttely, jonka näyttelykappaleet on saatu kuolleilta lahjoituksina (lupa on ehkä saatu ennen kuolemaa). Näytillä on ihmiselon kaari pienenpienestä sikiöstä kasvuvaiheisiin, sairauksiin ja kuolemaan.

Aika vaikuttava näyttely. Osa näyttelykappaleista kyllä näyttää ennemmin kumilta ja muovilta, kuin ”oikealta”. Tietysti elimet ja ruumiinosat on varmasti aika hyvin säilöntäaineissa liotettu ja kaikenlaisilla aineilla käsitelty, että pysyvät kasassa.

Näytillä oli eri sikiövaiheiden lisäksi tautisia ja tupakoituja keuhkoja, juotuja maksoja, syöpiä, suolia, sydämiä jne. Näyttely ei pyrkinyt lainkaan mässäilemään ruumiinosilla, vaan esittelemään ennemmin niiden rakennetta ja toimintoja. Hyvin pidättyväisesti. Ihan opettavainen näyttely.

So, wir waren in der Körperwelten-Ausstellung in Offenbach vor einige Tagen. War schön. Oder naja, da war Körperteilen und innere Organe zu schauen. Und alles echt. Für jeden Teil da war auch immer eine Beschreibung (es wurde erzählt was das Organ tut und wie es funktioniert). Insgesamt war es eine tolle Austellung.

Die Ausstellung bleibt in Offenbach bis 29. August. Die Ausstellungszeit wurde verlängert.

Takatalvi

Sen siitä saa, kun julkisesti blogissaan keväästä iloitsee. Iski nimittäin tänne julma takatalvi. Ei tietenkään mikään suomalainen takatalvi, mutta lunta tuli viikonloppuna ja nytkin on vain niukasti plussalla. Öisin ja aamuisin on aina vähintään parisen astetta pakkasta.

Ei siinä muuta, mutta kun pakkasin jo talvikamat kevät rinnassain naftaliiniin. Varmaan vuokranantajakin kävi jo vääntämässä lämmitysasetukset kesämoodiin, kun sisälläkin paleltaa taas. Lämpöpattereita ei kuitenkaan viiti pitää täysillä.. kun onhan se jo melkein kevät 🙂

Käytiin eilen yhessä autokoulussa kysymässä vähän A-kortin hintoja. Meni suurin piirtein näin: astuttiin sisään, täti alkoi tuijottamaan. sanoin päivää. täti saattoi vastata Päivää myös, en ole ihan varma. Käveltiin tädin luo ”hei, olemme kiinnostuneet moottoripyöräkortista”, kerroimme. Täti istuu ja tuijottaa. ”Niin, että mitähän semmoinen teillä maksaa”. Täti alkaa puhumaan ”aloitus290e, erikoisajotunti 35e, ajotuntia 30e”. Näillä eväillä ei tietysti vielä pitkälle pötkitty, joten kysyin ”mitähän ne kokonaiskustannukset sitten voisivat olla?”. Täti katsoo hetken ja toteaa ”en voi sanoa”…jos joku tarvitsee lisäajotunteja, niin se maksaa tietysti eri verran.. en kuitenkaan luovuttanut ”no, kai te nyt jonkun arvion osaatte sanoa.. keskiverto-oppilas.. ilman suurempia ongelmia.. joku arvio..?”. Sitten täti lopulta suostui sanomaan ”kaksitoista sataa”. Okeit… suurin piirtein sama hinta kuin mitä pari muuta paikkaa oli jo sanonut. Huoneeseen hiipineen karmivan hiljaisuuden päätin vielä rikkoa kysymällä, että olisiko tarjolla jotain esitettä tai jotain muuta mukaan otettavaa. Täti ei vastannut. ”No kai nyt joku käyntikortti on?”… ”ei ole, loppuivat”. Justiinsa… hiljaisuus laskeutui jälleen. ”No onhan teillä kuitenkin nettisivut, me varmaan etsimme sielä yhteystiedot myöhemmin jos niitä tarvitaan”, ilmoitin ja aloimme tekemään lähtöä. ”Niin”, täti sanoi ja saattoi meidät kylmällä tympeällä katseellaan ulos. Huh.

Karnevaalit Saksassa

Eilen oli Rosenmontag eli ehkäpä tärkein karnevaalipäivä. Tänään on ilmeisesti kansallinen Katerdienstag sitten.

Karnevaalihumussa käytiin lauantaina Mainzissa. Karnevaalin hengessä pukeuduttiin oikein naamiaisasuihin. Pukeuduttiin nunnaksi ja munkiksi ja mentiin kuuntelemään saksalaisia karnevaalilauluja mainzilaiseen ravintolaan/baariin. Iloinen oli meininki.

Eilen olisi ollut Mainzissa ja Kölnissä suuret karnevaalikulkueet ja lopuksi suuret kekkerit joka paikassa. Täällä porukka lähtee surutta rientoihin, vailla huolta huomisesta (työ)päivästä. Silläpä tää onkin vissiin tuo kansallinen krapulatiistai. Ja täällä töistä/koulusta poissaolo Rosenmontag-kekkerien takia on ihan yleistä ja jossain määrin ”hyväksyttyä”. Hassua.

Ainiin, minä olin nunna, Päivi munkki.

PS. Tuleepa repaleista tekstiä, kun kirjoittaa lauseen alun ensin ja jatkaa sitä puolen tunnin päästä. Tään merkinnän tekeminen kesti taukoineen (asiakkaat ”häiritsevät”) 3 tuntia.

suomalaisten autoilu talvella

Tulipahan todettua, että talvisissa keleissä suomalaiset ovat aika paljon parempia kuskeja kuin saksalaiset. Harjoitus tekee mestarin. Ja jos ei harjoittele, niin taidot huononee.

Nimittäin meinasi olla vähän liukasta ja luotto renkaisiin kateissa, kun lähti Suomessa ajamaan. Lumella ja jäällä auto meni tiukasti siitä kohtaa mistä ohjasi, yhtään luistelematta. Aika pian pääsi myös kiinni ajorytmiin ja nopeuteen, eikä taakse enää kertynyt jonoa.

Vaan ei se aina onnistu suomalaisiltakaan, vaikka ammattina olisi lumenajo. Nimittäin nähtiin Kuopiossa ojassa traktori, joka oli lumia kolaillut teiltä pois. Perävalot näkyi ojan puolelta lumikinosten keskeltä. Oli kuski vissiin luullut työntävänsä lunta tasaisella pientareella, eikä ojan päällä. Sinne oli juuri sujahtanut traktori kun ohi ajettiin. Kuski soitteli kännykällään ilmeisesti vielä isompaa vehjettä nostamaan traktoria ojasta. Että ei se aina Pohjolassakaan onnistu.

Sen verran ehti lumiajoon tottua, että ihan alkoi aamulla töihin ajaessa muiden hidastelu keljuttamaan. Aina se 20kmh hiljempaa kuin nopeusrajoitus olisi. Onse kumma! Eikä ollut mikään kurja keli. Luminen, -5°C, hyvä näkyvyys. Hmph!

karikatyyrimuseo Frankfurtissa

Parisen viikkoa sitten käytiin nauttimassa kulttuuria ja kävimme vierailulla Frankfurtin karikatyyrimuseossa. Ajatushan kuulostaa oikein hauskalta.

Esillä oli valitettavasti vain äärimmäisen huonoja teoksia. Tai ”tekeleitä”. Jonkinsortin poliittista satiiria tekevä vasemmistohenkinen Titanic-lehti ilmeisesti täytti vuosia ja oli siten käytännössä ainoana ”taiteen toimittajana”. Esillä oli varsin rankkaa materiaalia, jossa pilkattiin esim. Helmut Kohlia ja muita menneitä poliitikkoja. Paino sanalla ”pilkattiin”. Suurin osa tekeleistä ei ollut edes hauskoja, vaan tavoite selvästi oli loukata/solvata/häpäistä henkilöitä. Satiirista ja karikatyyreista homma oli mielestäni aika kaukana.

Ellei sitten aiemmin mielletty julkisuuden henkilöiden alasti piirtämistä äärimmäisen satiiriseksi. Tai jos kuvassa joku julkkis pieraisee. Siinäpä se vasta onkin taideteos valmis. Juma. Kyseisen lehden varmaankin suurin saavutus ja omasta mielestään hienoin teos varmastikin olisi semmoinen, jossa alaston (tai ehkä naisten alusvaatteissa oleva) pienimunainen Hitler pieraisee jonkun tuoreemman poliitikon naamalle ja sanoo jotain typerää. Siinä sitä poliittista satiiria ja hienoa taidetta á la Titanic-lehti.

Kyseinen museo meni visiitin jälkeen välittömästi ei-suositeltavien kohteiden listalle. Olkoonkin, että museovisiitin huonous olikin tuon Titanic-lehden syytä. Jos parin vuoden päästä katsoisi, että onko museo osannut valita jotain järkevämpää esiteltävksi. Jos Frankfurtiin siis suuntaat, niin kierrä Caricatura kaukaa. Linkkiä museon sivuille en laita, enkä osoitetta kerro.

Saksalaiset autoilijat lumella / jäällä, ajokelit Saksassa talvella + koulut suljettu

Töihin on matkaa noin 15 km. Eilen sateli reilusti lunta ja liikenne takkusi. Kotimatka kesti kolme varttia. Viisitoista kilometriä! Ja tiet on ihan asialliset. Ei autobaanaa, mutta vähintään 70kmh rajoitus aina (paitsi taajamassa alussa ja lopussa).

Eilisiltana satoi sitten vielä lisää lunta. Eli tiedossa oli taas hidasta autoilua. Reilu tunti meni tuohon samaan matkaan. Ja nyt tulee taas lisää lunta. Vissiin puolitoista tuntia pitää varata matkaan. Sama tahti kun pari päivää jatkuis, niin aamulla lähtis töihin, jois töissä kupin kahvia ja voiskin sit lähteä kotia kohti, että ennen yötä ois perillä.

Tiet ovat toki lumen peitossa ja joissain kohdin on jäätäkin, kun lumi on sulanut ja jäätynyt taas, mutta ei ne silti ole yhtään enempää kuin talvisessa kunnossa. Turapallot ajelee täällä hitaasti nopeutta 30kmh vaikka tie on suora ja sen päällä on vähän lunta. Huijui.
Aiemmin lähinnä vitsailin, että ”ei täällä osata lumella ajaa kunnolla”, mutta kyllä se on ihan tosi asia. Onhan se selvä, että varovaisemmin pitää ajaa, mutta 30kmh silloin kun edessä on suora tie ja rajoitus on 70kmh tai sitä ei ole, on vähän liioittelua.

Tänään töihin ajaessa oli kaksi autoa jäänyt sudittelemaan pieneen mäkeen (siis oikeasti ihan loiva sillalle nousu), yksi nokkakolari oli yhdellä tiellä ja tiepalvelun auto hinasi kahta autoa pois jo. 15km matkalla.

Tietysti täällä on niin harvoin lunta ja jäätä, etteivät ihmiset opikaan kunnolla talvisissa olosuhteissa ajamaan. Harjoittelisivat jossain muualla kuin yleisillä teillä, joita pitkin ihmiset töihin ajaavat. Tai jättäisivät autot kotiin.

Ainii! Tuo ”koulut suljettu” meinasi unohtua. Tuleepa pitkä merkintä…
Lunta on tullut sen verran (ihan paikoin yli 20cm…), että koulubussit eivät pysty varmasti liikennöimään. Iltapäivälle kun on luvattu voimakasta lumisadetta, niin koulusta kotiin kuljetukset eivät todennäköisesti toimisi ainakaan. Silläpä tietyillä alueilla on koululaisilla ylimääräinen vapaapäivä. Opetus on tältä päivältä peruttu! Moisesta muistan unelmoineeni Suomessa, mutta ei koskaan sitä päivää tullut. Täällä satoi reilu 20cm lunta ja vapaata tuli. Koululaisille. Yleistä vapaapäivää töistä ei sentään ilmoitettu kansalle. Harmi.

lämpöhukka ja eristys

Hurjat määrät menee energiaa täällä hukkaan lämmityksessä, kun kelit on vähän kylmemmät. Ei ole talojen eristyksiä suunnitellessa paljoa pakkasia ajateltu.

Meillä oli lämmitys rikki muutenkin tuossa aiemmin ja ti-ke yönä meinasi tosissaan paleltaa, mutta kolmen peiton alla sitten tarkeni kuitenkin. Eilen saivat lämmityksen tuossa viiden aikaan iltapäivällä jälleen toimimaan. Eli lämmitys oli toiminut tunnin ennen kuin tultiin kotiin. Sisälämpötila ei ollut kuitenkaan juuri noussut. +12,8 astetta.

Väänneltiin lämpöpattereita vähän kovemmalle ja laiteltiin kynttilöitä palamaan ja ihan jo tunnissa nousi lämpötila puoli astetta. Hyvää päivää. Illalla lämpösäädöt menivät vielä yötilaan, joten lämmitystehoa oli tarjolla rajatusti. Taisi aamulla ollakin jopa jotain 15 astetta.

Täällä ei tietysti taloja ja eristyksiä samalla tavalla suunnitella kuin Suomessa. Jos lämpötila laskee miinus kympin alle, niin tilanne on täällä jo kovin poikkeuksellinen. Ko. tilanteessa saapi lämpöpatterit hohkaa täysillä, mutta sisälämpötila laskee varmasti alle kahdenkympin.

Vuokranantajat asennuttavat jotain uudempaa lämpökattilaa/-pumppua ilmeisesti tänään tai tällä viikolla, jonka pitäisi tilannetta parantaa. Toivotaan. Hätätilassa onneksi voidaan mennä yöpymään tuttujen luokse, jos lämmöt ovatkin taas kateissa.

kirosana

Disclaimer: merkintä sisältää alatyylin ilmaisuja.

Täällä päin Eurooppaa ei paikallisessa kielessä ole tarpeeksi voimakkaita kirosanoja. Täällä tuumataan käänettynä pahassakin vitutuksessa, että ”kirottua”, ”paska” tai ”kirottu paska”. Peräreikä on mahdollinen sana tietysti, kun kuvataan jotain henkilöä, mutta muuten solvaussanat ovat melko kesyjä. Tai ne ovat lähinnä johonkin ikävään vertaamisia, kuten ”kaveri on terävä kuin säkillinen märkiä hiiriä” tms.

Välillä tulee tilanteita, joissa suomenkielen monipuoliset ominaisuudet kiroamisessa olisivat täälläkin tarpeen. Täällä ei ketään pahassakaan tilanteessa vituta. Ei. Joku saattaa keljuttaa tai käydä hermoille. Tai voi olla kuono täynnä jotakin. Mutta ei vituta. Tai sitä ei siis voi ilmaista asian vaatimalla voimakkuudella.

Perkele! Eiku siis kirottua.