Nonih, mitta tuli tuossa aiemmin täyteen, mutta päätin antaa pari päivää mennä ja kirjoittaa aiheesta vähän myöhemmin. Nimittäin teemana on saksalainen työntekijä ja työkulttuuri Saksassa.
En nyt väitä, etteikö Suomessa samaa ilmiötä esiintyisi, mutta ei ehkä ihan samassa mittakaavassa. Väitteet perustuu pariin firmaan ja pariin suomalaiseen tarkkailijaan.
Se pohjustuksesta, asiaan…
Paras tapa demonstroida aihetta lienee käytännöllisen esimerkin avulla. Otetaanpas tilanne: Asiakas soittaa firmaan ja kertoo vaikkapa, että edellisen toimituksen laskussa oli virhe. Tai vaihtoehtoisesti asiakas on saanut vaikka väärän tuotteen tai toimitettu materiaali ei jotenkin muuten vastaa sovittua tai asiakkaan toiveita.
Asiakkaan tiedoisty löytyy tietysti ko. asiakkaan yhteyshenkilö, jolle puhelu yritetään yhdistää.
A: ”Moi X, yksi asiakas haluaa jutella sun kanssa, joku ongelma”
B: ”Ei se ole mun asiakas!”
A: ”En mä vielä sanonut mikä asiakas se on… se on asiakas Y, sun asiakas”
B: ”Enmä mitään siitä tiedä! Enmä ole tehnyt mitään!”
A: ”No se on sun asiakas, niin mä nyt yhdistän”…
Tai otetaas toinen, firmaan on tullut faksi. Vaikkapa nyt reklamaatio, kun ne ovat saksalaisille niin ehdotonta herkkua.
A: ”Hei, tässä on sulle joku faksi”
B: ”Ei se oo mulle! Älä työnnä sitä mulle! Ei kuulu mun työnkuvaa tuommoinen!”
A: ”No tässä lukee sun nimi… tää on sulle”
B: ”Ei oo! Ei mulla ole aikaa tuommosille”
A: ”No on tää sulle, tää on vastaus johonkin sun faksiin. Mä jätän se nyt tähän sulle”
B: ”Voi paska, mun pitää tehdä kaikki työ tässä firmassa!”
Ja tähän tapaan… ei ole nimittäin ihan yksittäisiä tai jotenkin harvinaisia tilanteita nuo. Tilanteista on paras aina poistua mahd. pian. Muuten voisi jatkua:
B: ”Mulle antoi joku väärää tietoa ja nyt asiakas valittaa! Z:n vika! Vie tää sille”
A: ”Se on sun juttu, selvitä se asiakkaan ja Z:n kanssa”
B: ”Sä tään lapun mulle toit. Hoida sä! Ei tää minulle kuulu! Ei mulla ole aikaa tämmöseen”
A: ”Kyllähän se sulle kuuluu, se on sun asiakas, lapussa on sun nimi”
B: ”AAAAAAAAAaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa”
Tekniikka noin yhteenvetona muistisäännöksi:
- Kyseinen asia ei kuulu sinulle, et ole ikinä kuullut asiasta mitään!
- Jos asia liittyy sinuun, niin ei tällä kertaa. Joku muu on tehnyt väärin! Ei ollut sinun vika. Syy oli varmastikin X:n (joka ei ole juuri nyt paikalla)
- Jos asia todistettavasti on sinun ja asia on pakko ottaa hoidettavaksi, niin: yritä delegoida asia siitä huolimatta. Syytä varuilta joku kuta muuta. Suojaa oma perse!
- Jos todistettavasti olet itse kämmännyt, niin se johtuu siitä että X antoi väärää tietoa. Eli syy on oikeastaan X:n! Oma perse suojaan!
- Jos todistettavasti olet yksin syyllinen kämmiin, niin et tiedäkään asiasta enää mitään! Joku on käyttänyt sun tunnuksia!
- Jos ei ole mitään tehtävissä ja paska alkaa kaatua väkisin päälle, niin muistuta jonkun kollegan aiemmin tekemästä pahemmasta kämmistä! Suojaa persettä suhteuttamalla kämmi pieneksi verrattuna kollegan aiempaan kämmiin! Syytä muita, suojaa oma perse!
Näillä alkeilla pääsee ihan hyvin alkuun saksalaisessa työelämässä. Nyt pitänee toivoa, ettei saksalaiset tutut käännä tätä merkintää jollain Googlen translatorilla saksaksi.. 🙂
Tai jos kääntävätkin, niin en minä tiedä tästä blogista mitään! Ei ole minun blogi! Tai jos onkin, niin joku muu kirjoitti tään merkinnän! Joku on vissiin varastanut ylläpitotunnarit! Ja sitä paitsi täähän ei ollut mitään verrattuna X:n tekstiin!
Muuuttamuttamuttamutta. Ettei nyt menisi ihan negatiiviseksi tämä merkintä niin toivotetaan nyt vielä ”Hyvää viikonloppua”.
Salibandyn Saksanmestaruus ratkaistaan nyt viikonloppuna taas. Pari sijaa pitäisi viime vuodesta petrata.
Filed under: Kulttuuri, Saksa | Tagged: en tiedä mitään, joku, muu, Saksa, syy, Työ, työkulttuuri, vika | Leave a comment »
Don Tompan blogi - blogin uusi osoite: www.rasanen.de 