Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito, eikä sekään ole kovin tärkeää

Joku varmaan vanha japanilainen sanonta tapaa sanoa että ”Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito, eikä sekään ole kovin tärkeää”, tai ainakin aika lähelle noin.

Tuossa on kyllä jonkinlainen totuus mukana. Puutarhan hoito on vieläpä varsin hauskaa hommaa. Mukavahan se on n. 30 asteen lämmössä nurmikoita ja pensaita ja puita siistiä, karsia, leikata ja kohentaa. Pientä hyötyliikuntaa ulkoilmassa, ja tuloksena tulee jotain näkyvää.

Meidän puutarha (se muutama neliö, joka siitä ns. ”hyötykäytössä” on) on muuttanut oikeastaan joku kesä muotoaan. Viime kesänä oli pieni ”kivipuutarha” (jotain kiviä ja niiden luona viihtyviä kasveja) keinotekoisessa pienessä rinteessä. Nyt on perinteisempi kukkapenkki, jossa myös mansikoita ja raparperia (joista Päivin pitäisi tehdä ilmeisestikin loppukesästä piiras. Vuokranantajat, jotka kävivät eilen kahveella, ehdottivat että yhdistetään heidän pari mansikkaa samaan piiraaseen, niin saadaan ehkä jopa piiras halkaisijaltaan 10cm :)).
Ruusupuskista tulee hienot kunhan alkavat kukkia. On niin pirusti nuppuja.

Ja tuo kaikki. Ei se ole edes kovin tärkeää. Ja kaikki muu on vielä vähemmän tärkeää.
Vähemmän paineita, parempia tuloksia. Niin töissä kuin vapaa-ajalla. Näitä eväitä suosittelen.

Yhteenveto

Jos yhteenveto on pitkä, niin onkos se sit ennemmin kahteenveto? Meinaan ainakin jos yhteenvedossa on kaksi kappaletta, niin kai se on sit enemmän kuin yhteen-veto…

Viikonloppuna haettiin se Hessenin mestaruus salibandyssa. Odotetusti. Tänä vuonna karsintojen kautta toivon mukaan taas Saksan mestaruus -turnaukseen. Hävittiin nolosti toinen peli lauantaina. Onnetonta itsekästä räpellystä puolustustoimet unohtaen hyvin pitkälti koko joukkueelta. Mutta mestaruus oli jo varmistettu, joten eipä sillä ollut niin väliä.

Chilit meni eilen istutukseen. Vähän myöhässä (n. kuukausi sitten ois varmaan ollut parempi ajankohta), mutta kuitenkin. Kanaruokaan ropsautin vähän reilummin Bih Jolokiaa sunnuntaina ja silti maistui hyvin. Vahingossa sitä paljon laitoin, mutta hyvin tuo maistui, eikä ollut liian tulistakaan. Alkaa jo vähän epäilyttämään purkissa mainittu 800 000 scovillea.

Torstaina alkaa ajotunnit moottoripyörälle. Samoin viimeinen teoriatunti on silloin. Ei tarvii siis enää kuin opetella ajamaan ja kerrata tuhanteen kertaan liikennesäännöt, että menee sit teoriakoe läpi.

Ja taas takas töihin. Johan tässä vartin tauko tuli.

hektistä on, chiliä peliin

Ei meinaa yhtään hellittää tämä työnmäärä nyt. Pitäs varmaan reippaammin vaan pitää pieniä taukoja, eikä suotta jännittää. Vaatii jotkut projektit vaan niin valtavasti valvontaa, ettei jää muihin hommiin sitten aikaa.

Vaan posti toi tänään chili-shop24.de:n tilauksen. Tilattiin tuolta chilin siemeniä, vähän chilikastiketta ja chilimaustetta. Bih Jolokiaa. Linkk tuotteeseen: http://www.chili-shop24.de/shop/product_info.php?info=p542_Bih-Jolokia-Flakes-800-000-Scoville.html

Rapsakat 800 000 scovillea tarjoaa tämä herkku 😀
Saattaapi vähän pienempikin ripaus riittää. Pitää kohta kaupan chiliconcarneen laittaa vähän lisächiliä, kun se on muuten niin onnettoman mausteetonta. Kohta palaa työhermojen lisäksi siis suu 🙂

Rummutusta

Kuten eilen saksaksi merkinnässä kirjoitin, niin laitettiin Saurum Deutschlandin tiimoilta nettiin kilpailua, jossa on mahdollisuus voittaa skandinaavisia designkoruja.

Asian tiimoilta pitää joka rööriin laittaa infoa. Onneksi on myyntimies asian parissa innolla nyt toista päivää. Feisbookit, lehdistöportaalit, myspacet, twitterit, facebookin kopiot saksassa, korublogit ym. ovat tiukasti kohteena.

Arvonnassa on Sunrise Avenuen Samunkin pitämä Toivo-koru Lumoava-mallistosta.

Osallistujien kansalaisuutta ei ole rajoitettu, joten osoitteessa http://www.saurum.de/-gewinnspiel-i-23.html voipi periaatteessa suomalaisetkin kisaan osallistua. Ainakin jo vähän saksaa osaavat.

Vinkkiä kavereille, etenkin saksalaisille, sitten kiitos kans 🙂

Messuille Hollantiin

Ja ensi viikon alkuun pukkaa työreissua. Otan propellihatun pois, vedän puvun niskaan ja alan myyjäksi. Kiva kahden päivän pikareissu on luvassa. Tai ei se kiva ole.

Walldorfin juna-asemalta juna lähtee 05:18, eli heti viiden jälkeen on lähdettävä kotoa asemalle kävelemään. Perillä Leeuwardenissa olen sitten kätevästi VIIDEN junavaihdon jälkeen vähän vaille yksi. Tervevain. Vaan eipä paremmin junia kulje. Tuo Leeuwarden on vissiin joku vähän pienempi pitäjä, eikä sinne suoraan Saksasta mikään juna kulje. Mm. Kölnissä, Arnhemissa ja Zwollessa on vaihdot. Ja alkuun Frankfurtissa Stadionilla ja lentoasemalla.

Onneks tuli eilen websticki, jolla voipi junamatkan aikana sitten saada jotain hyödyllistäkin aikaiseksi. Yöpyminen sitten yhteistyökumppanin järjestämänä ja tiistaina messupäivän jälkeen sitten junalla taas takas. Takaisin tullessa ei olekaan kuin kolme vaihtoa ja kotona olen jo ihan kohta yhdentoista jälkeen illalla/yöllä.

Tällä kertaa voisi koettaa muistaa ottaa passin mukaan. Pistotarkastuksiahan rajoilla nykyään tehdään, mutta viimeksi kun passi unohtui, niin meinasi mennä rajamiesten (tai taisi olla rajanainen) kanssa neuvotteluksi, kun ei virallisia henkkareita mukana ollutkaan.

Vaan pitääpä alkaa pistämään kamoja valmiuteen, että tulee tuliaiaiksi muutakin kuin tulppaaneja ja kokemusta. Keskiviikkona jatkuu.

live pastaa vapianossa

Työkaveri tuossa juuri kertoi Vapiano-nimisestä italialaisesta ravintolaketjusta, www.vapiano.com, jossa saapi erikseen aina valita haluamansa pastatyypin ja esim. kastikkeen ruokaansa. Sitten vissiin kokit kokkailee annoksen siinä avokeittiöissä annosta toiveiden mukaan maustaen.

Kuulostaa sen verran hauskalta idealta, että tuonnehan on mentävä. Frankfurtissa näyttää olevan näköjään kolme Vapianoa, joten ei tarvitse kuin valita sopivimmalla paikalla oleva. Maailmanlaajuinen ketju enkä ollut aiemmin kuullutkaan, vaikka taloutemma pastan suurkuluttajiin jossain määrin kuuluu. No, aina oppii uutta.

Suomesta ei jostain syystä tuota löydy. Virosta ja Ruotsista kylläkin. Ravintolayrittäjyydestä kiinnostuneelle olisi tuossa erinomainen liikeidea. Varsinkin kun ihan Franchise-pohjalla konseptia ilmeisesti tarjoavat pyöritettäväksi.

Kuka alkaa ravintoloitsijaksi ja Suomessa pisnestä hoitamaan? Voin lähteä osakkaaksi ja hoitaa toki kaiken IT-puoleen liittyvän. 🙂
Oon aina halunnut oman ravintolan 🙂

väsy

Vaikkei hotellissa mitään kummoisempaa vikaa ollut, heräilin monta kertaa yön aikana. Ja nyt on sitten sitä myöten aika väsy. Aamiaisen toivat hotellilla oikein huoneeseen. Kyseessä ei ollut mikään luksuspalvelu, vaan käytännön juttu, koska mitään ruokailutilaa ei hotellilla ollut.

Työpäivä oli oikeastaan jo yhden aikaan paketissa, joten suuntasin taaseen Utrechtin keskustaan. Josko vähän paremman vaikutelma valoisalla saisi. Ja saihan sitä. Aurinkokin sattui vielä mukavasti paistelemaan, joten parisen tuntia sujui ihan mukavasti.

Väsy alkoi vaan sen verran jaloissa jo painaa, että palasin messuille päivän päättymistä odottamaan ja tarkistamaan, että olisiko sittenkin uusi potentiaalisia asiakkaita tavattavissa. Junamatkalla saattaapi uni tulla aika makoisasti. Saa nähdä tuleeko passintarkastusta Saksan suuntaan ajettaessa…

Ainiin. Täällä on kaikenlaisten pienten pikaruokaloiden seinustalla aina ”pikaruoka-automaatteja”. Kolikko automaattiin, luukku auki ja eväs luukusta ulos. Ja pitihän sitä tietenkin kokeilla. Jonkun jollain ilmeisesti lihakastikkeella täytetyn perunakrokettimaisen pötkylän söin. Ihan hauska tapa pikkuevästä ostaa.

nörttäilyä

Jopas menis nörttäilyksi tämä päivä.

Eka asiakkaalla oli verkkokaupassaan pieni puute, joka vaati hieman lisäosien asennusta. Koodarit ilmaisivat mielipiteensä tästä ”nopeesti tosta koodaat kato tän palikan tohon”-ehdotuksesta siihen sävyyn, että ennen ensi viikkoa ei vissiin ainakaan uskalla pikajobeja tarjota.

Ei auttanut kuin kääriä hihat, ja laittaa niin sanotusti kola lämpiämään ja pizza jäähtymään. Sormet on koodiin upotettava. SSH:lla palvelimeen ja tiedostoja muokkailemaan. Yllätyksekseni tajusin ottaa varmuuskopiot muokattavista tiedostoista eka. Tosin en niitä sitten kuitenkaan tarvinnut. Kerralla nörttäsin koodin kuntoon. Lisäpalikkakin upposi kuin dönerkebab turkkilaiseen.

Ja nyt iltapäivällä nörttäily jatkuu. Tuoretta CMS-softaa pitäs serverille laittaa myynnille demottavaksi. Jos tämäkin menee ykkösellä oikein, niin koodiapinan titteli on taattu. Aika komea titteli olisi muuten tuo käyntikortissa.

Uusi viikko, vanhat kujeet, ei olisi kellosta ensinäkemältä uskonut

Kylläpä on taas ihan maanantai.

Töissä oli aamulla kello pysähtynyt ilmeisesti uupuneen pariston vuoksi. Vaihdettiin uusi paristo (sen verran paha urakka oli, että työkaveri vaihtoi ja minä katselin toimitusta) ja kellon alkoi asettamaan itseään automaattisesti oikeaan aikaan. Moderni radio-ohjattu kello pitäis olla. Ottaa oikean kellonajan jostain radiosignaalista tms.

Päivä oli mennyt jotenkin hitaanoloisesti, joten en tiennyt paljonko kello oikeasti oli. Pian alkoikin viisarit juoksemaan vauhdilla eteenpäin, kun kello alkoi itseään säätää. Puoli kahden kohdalla oli riemu jo korkealla! Kolmen kohdan kun kello ylitti, niin oli riemu jo katolla tai pari metriä sen päällä. Neljään kello sitten lopulta pysähtyi. En tiedä miksi… nimittäin kello oli oikeasti tuolloin vasta vartin yli kaksitoista. Saatana.

Vähän ajan päästä kello alkoi sitten taas juoksemaan ja korjasi itsensä oikeaan aikaan. Varmaan nauroi kello koko matkan viisareitaan liikutellessaan. Tahallaan teki. Taidan ottaa kostoksi pariston irti. Siitäpähän saa.. pahis.

Messuleskenä ja punkkeja

Sinne lähti Päivi messuille lopuksi viikkoa. Ja ensi viikon lopulla sitten pariksi viikkoa Ruotsin ja Suomen messuille.

Koiran kanssa siis messuleskimiesboksia ylläpidetään lähiviikot. Ensimmäinen grilliannos on jo syöty 🙂

Velmusta löytyi nyt yllättäen parin viikon sisään kahdeksan punkkia! Tai melkein viikon sisään itse asiassa. Vaikka aiempina vuosina hyväksi todettu punkkipantamerkki oli taas kaulassa. Rekkulaa, eli reklamaatiota siis valmistajalle kysellen, että mistähän voi johtua, että aiemmat pannat toimivat hyvin ja tämä nyt ei.

Paketti tuli eilen postissa. Uusi panta, joku punkki-sumute sekä koiranherkkuja. Oli selitys, että mitenkä tarkkaan punkkipantoja kehitetään ja testataan ja miten ne toimivat. Mutta vastaus itse kysymykseen puuttui. Samapa tuo periaatteessa, kun hyvitykseksi uusi panta tuli. Toivottavasti tuo toimii paremmin nyt.

Punkit ja niiden poistaminen on äärimmäisen vastenmielistä. Yäh.