Ryhtiä lentokentille

Huomenna lennetään lyhyelle reissulle Suomeen. Lentokoneet on ihmeellisiä kapistuksia. Vaan vielä ihmeellisempää on monesti elämä lentokentällä ennen kuin koneeseen noustaan.

Lentoyhtiöiltä ja -kentiltä on minusta ihan aiheellista ”vaatia”, että asiakkaat olisivat kentällä sen melkein pari tuntia ennen lennon lähtöä. Voi olla jonoja ja muita kuitenkin ja turvatarkastuksessakin on joku aina mehupullon kanssa valittamassa, että kymmenen vuotta sitten sai vielä ottaa mehunsa mukaan. Kaikille asiakkaille ei uudet säädökset ja säännöt vaan mene jakeluun.

Vaan suuri osa osaa käyttäytyä koko lentokentällä olonsa ajan. Yleensä käy seuraavasti: olen ajoissa kentällä ja ajoissa läpi turvatarkastuksista ja muista virallisuuksista odottelemassa, että boarding alkaisi. Sanotaan, että ilmoitustaululla kerrotaan boardingin alkavan klo 11.45. Käsittääkseni boardingilla kuitenkin tarkoitetaan sitä, että porukka lastataan sinne lentokoneeseen. Turhan usein kuitenkin tuohon boardingin alkamisen aikaan alkaa ensin jostain joku työtekijä valumaan porttien suuntaan pyörittelemään papereita. Sitten ehkä vartin päästä aletaan varmistelemaan, että noinkohan matkustajia voisi jo koneeseen päästää. Onhan se tietysti selvä, että kone pitää siivota ja valmistella uusia matkustajia varten, mutta se tulisi joko tehdä ripeämmin tai sitten ilmoittaa myöhempi boarding aika.

Asiakkailta vaaditaan, että paikalla ollaan ajoissa jne, joten lienee ihan kohtuullista vaatia, että kun kentällä ilmoitetaan boardingin alkavan 11.45, niin se myös alkaa silloin. Tietysti jos kone on myöhässä, niin on asia erikseen. Mutta käytännössä aina käy kuitenkin niin, että konetta ei todellakaan aleta lastata asiakkailla kun boarding-aika koittaa.

Huomenna saapi asian taas todeta. Ollaan varmasti taas ajoissa kentällä ja turvatarkastuksien ohi odottamassa boardingin alkua, joka alkaa vähintään sen vartin myöhässä.

Tyhmiä ne on tietysti asiakkaatkin kännyköineen ja turvavöineen aina lennon päätyttyä. Heti kun renkaat maahan ottavat, alkaa turvavöiden klipse, kun niitä availlaan. Ja kännykät alkaa piippaamaan tekstiviestejä. Se, että koneeseen tulee mitään häiriötä tekstiviestien takia on tietenkin äärimmäisen alhainen, mutta jos asiakkaita pyydetään pitämään kännykät kiinni terminaaliin asti, niin perhana niin on syytä tehdä. ”Mutta kone on jo maassa, ei enää mitään voi tapahtua”, sanovat jotkut varmaan. Juuei, sun lento on jo turvassa, mutta ehkä häiriö tulee kuitenkin ja kone ei pääse ajoissa seuraavalle lennolle (tai tapahtuu joku muu onnettomuus). Äärimmäisen epätodennäköistä, mutta kuitenkin. Säännöistä ja aikatauluista pitäisi pitää kiinni molemmin puolin. Nii!

Messuille Hollantiin

Ja ensi viikon alkuun pukkaa työreissua. Otan propellihatun pois, vedän puvun niskaan ja alan myyjäksi. Kiva kahden päivän pikareissu on luvassa. Tai ei se kiva ole.

Walldorfin juna-asemalta juna lähtee 05:18, eli heti viiden jälkeen on lähdettävä kotoa asemalle kävelemään. Perillä Leeuwardenissa olen sitten kätevästi VIIDEN junavaihdon jälkeen vähän vaille yksi. Tervevain. Vaan eipä paremmin junia kulje. Tuo Leeuwarden on vissiin joku vähän pienempi pitäjä, eikä sinne suoraan Saksasta mikään juna kulje. Mm. Kölnissä, Arnhemissa ja Zwollessa on vaihdot. Ja alkuun Frankfurtissa Stadionilla ja lentoasemalla.

Onneks tuli eilen websticki, jolla voipi junamatkan aikana sitten saada jotain hyödyllistäkin aikaiseksi. Yöpyminen sitten yhteistyökumppanin järjestämänä ja tiistaina messupäivän jälkeen sitten junalla taas takas. Takaisin tullessa ei olekaan kuin kolme vaihtoa ja kotona olen jo ihan kohta yhdentoista jälkeen illalla/yöllä.

Tällä kertaa voisi koettaa muistaa ottaa passin mukaan. Pistotarkastuksiahan rajoilla nykyään tehdään, mutta viimeksi kun passi unohtui, niin meinasi mennä rajamiesten (tai taisi olla rajanainen) kanssa neuvotteluksi, kun ei virallisia henkkareita mukana ollutkaan.

Vaan pitääpä alkaa pistämään kamoja valmiuteen, että tulee tuliaiaiksi muutakin kuin tulppaaneja ja kokemusta. Keskiviikkona jatkuu.