Vappua! Vappu Saksassa

Eipä tullutkaan suuresti odotettua neljättä osaa vielä suursuosion saaneeseen ”Miesten ja naisten elokuvat”-juttusarjaan (todellisuudessa minä mistään sen ”suosiosta” mitään tiedä. Blogin puolella lukijämäärät ovat samaa tasoa kuin ennenkin).

Suuria ”suomalaistyyppisiä” vappukekkereitä, niitä seuraavine silliaamiaisineen, ei täällä ylioppilaslaki päässä vietetä. Meidän Walldorf (Mörfelden-Walldorf) kylässä on tuossa parin sadan metrin päässä tosin joka vuosi pieni tivoli ja iso kaljateltta. Siellä saavat isot ja pienet päänsä pyörälle.

Jotain puhetta taitaa kaupunginjohtaja Becker jossain päin kylää kans pitää. Pitäisiköhän mennä huutelemaan ja siirtyä sillä hienosti kaupunkipolitiikan pariin 🙂

Pitänee varmaan käydä tarkistamassa, että on pieni tivoli pintapuolin kunnossa. Isoa kaljatelttaa voisi käydä sisäpuolin myös tarkistamassa. Etteivät ole esimerkiksi huonoa kaljaa päättäneet tarjoilla. Palanpainikkeeksi jos sitten ihan yllärinä söis Bratwurstia sämpylän välissä tai ehkäpä Currywurstia. Eiköhän siinä sitä vappua sitten tälle vuodelle jo ole.

Miesten ja naisten elokuvat, osa III

Mitenkäs se menikään: Naisille aviorikoksia paikalleenjämähtäneestä avioliitosta ja miehille robotteja vastaan sotimista.

Mitähän näistä tarpeista saataisiinkaan. Toimisiko: Nainen pettää miestään robotin kanssa. Mies suuttuu ja tappaa robotin ja nainen palaa miehensä luo. Äh, nainenhan palaa vanhaa kuvioon, ei toimi…
Yritetään uudestaan: Nainen onkin tietämättään aviossa robotin kanssa! Siksi ”mies” vaikuttaa niin kylmältä ja laskelmoivalta ja rutinoituneelta. Nainen menee robomiehensä kanssa avioliittoneuvojal… hetki. Ei toimi. Ei miesten elokuvissa mennä neuvojalle. Mies ottaa ohjat omiin käsiin. Alku oli hyvä. Pidetään se.

Nainen tympäytyy, kun mies jää päivittämään ohjelmistoa ja lähtee ulos. Samaan aikaan toisaalla: Mies on ulkona kavereidensa kanssa katsomassa nyrkkeilyottelua, jossa ihminen voittaa robotin. Liian rankkaa, naiset ei tykkää. Otetaan uusiks: Mies on ulkona kaverinsa kanssa urheilemassa. Urheilu lienee ok kaikille? Lenkkeilemässä ja vähän varjonyrkkeilemässä ehkäpä?

Noniin. Saatiinpas sekin kasaan. Nainen katselee lenkkeileviä naisia ihaillen. Lihakset kiiltelee. Miehen kaveri saa krampin tai katkaisee jalkansa. Mies antaa ensiapua taidokkaasti ja ambulanssi vie kaverin pois. Nainen on jäänyt tilannetta katsomaan.

Tästähän vois tulla vaikka miten hyvä elokuva 🙂

Samaan aikaa robomies on päivittänyt itsensä ja paikallistaa naisensa epäilyttävästi lenkkipolun luota vieraan miehen kanssa. Rähinä meinaa tulla, mutta sankarismies pelaa tilanteen tyynesti heittäen kuitenkin jonkun hienon one-linerin lähtiessään. Robomies retuuttaa naisen kotiin. Sankarismies pistää merkille, että kovakourainen on aviomies ja huomaa, että vaikkapa joku pieni piirilevy putoaa robosta. Sen kanssa kotiin, kalja jääkaapista, telkkari päälle (jääkiekkoa) ja suihkuun.

Piirilevy pyörii pöydällä jonkun päivän, kunnes mies sattuu katsomaan telkkarista sitä ihmis-robo-nyrkkeilyä ja tajuaa, että sen naisen mieshän on varmastikin robotti. Vaikka ei robot niin sais huijatakaan. Ketku konemies, saatana!

Meinaa nyt mennä liikaa miesten elokuvien puolelle. Otetaans mukaan joku naiselokuvien elementti… Mies ja nainen tapaavat sattumalta tanssisalin edessä, jonka ”näyteikkunassa” taidokkaat parit tanssaavat.

Jeps. Mitähän sitten… Hyvä alku ainakin. Ehkä tulee sittenkin vielä osa IV!

Miesten ja naisten elokuvat, osa II

Kirjoitin tuossa vähän aikaa sitten miesten ja naisten elokuvista. Että tiettyjä eroja elokuvissa on, että ne saavuttavat tittelin ”klassikko” jommankumman sukupuolen keskuudessa.

Naisten klassikoihin lukeutuu, kuten viimeksi kirjoitin, mm. Hevoskuiskaaja ja Hiljaiset Sillat, joiden juonet ovat:
– aviossa oleva nainen ryhtyy suhteeseen hevosmiehen/valokuvaajan kanssa ja jättää miehensä.

Jep. Miehille vaaditaan sen sijaan muunlaista toimintaa. Tai jos pettämistoimintaa miesten elokuvissa on, niin sitten on yksityiskohtien kanssa. Ei mitään pientä hipelöintiä ja feidaus mustaan, josta sitten leikkaus aamupalapöytään.

”Klassikko”-titteliin pääsee tekemällä elokuvan, jonka juoni on lyhyesti: mies lähettää tulevaisuudesta soturin menneisyyteen hedelmöittämään äitinsä (sinkkunaisen!), jotta voipi itse syntyä. Moista ei tulevaisuuden robottiarmeija hyvällä katsele ja lähettää eka robotin tappamaan äitiä, joka ei kuitenkaan onnistu. Sitten tulevaisuuden roboarmeija lähettää toisen robotin ja alun mies lähettää kans robotin menneisyyteen, suojelemaan itseään ja äitiään.

Terminator I ja II. Kovaa settiä. Räiskettä ja pauketta. Aivot voi jättää ovella narikkaan. Elokuvaa katsellessa on tarkoitus rentoutua, ei pohtia elämän suuria kysymyksiä.

Otetaas toinen esimerkki.

Tietokoneet ja robotit ovat aikoja sitten jo ottaneet hommat haltuun ja ihmisiä kasvatetaan kuin karjaa/marjoja koneissa, jotta voivat toimia robottien ruokana. Jostain syystä ihmisten päähän syötetään kuitenkin todellisuus-feediä, jotta ilmeisesti niillä on mukavampaa kuplassaan, jossa odottavat robojen ruoaksi päätymistään.
Eihän moinen elo ihmiselle sovi, joten yksi ihminen, valittu (the chosen one), alkaakin taistelemaan pienen porukan kanssa robojen ylivaltaa vastaan. Koska ns. ”todellisuus” on vain hämäystä, oppii kaveri kaikenlaisia temppuja, kuten lentämisen, luotien väistelyn jne. Onhan sillä tietysti nainenkin (ei ole naimisissa jonkun muun kanssa). The chosen one vapauttaa lopulta ihmiset kärsimyksestä.

Matrix. Takuukamaa ja suuria tunteita (ilman moraalittomia tanssinopettajia tai aviorikoksia). Aivot ehkä syytä jättää pois jo ennen narikkaa.

Jaksa nyt tarkemmin jokaista klassikkoa läpiruotia, mutta joitain nimiä on mainittava: Rocky, Rambo, Die Hard. Ei taida testosteroeeni (meniköhän toi sana nyt oikein) kesken loppua noita elokuvia katsellessa. Toimivat niin hyvin, että taitaa olla vähintään neljä kutakin elokuvaa tehty (Rockya kuusi?).

Mitenkähän aiemmin mainitut naisten elokuvien ominaisuudet ja nyt listatut miesten elokuvien ominaisuudet saataisin naitettua yhteen? Siitä ehkä osassa kolme, jos yhdistäminen jotenkin edes teoriatasolla voisi toimia…

Miesten ja naisten elokuvat, osa I

Sehän on selvä asia, että miehet ja naiset eivät aina halua samoja elokuvia katsoa. Muutaman kerran olen jo ehdottanut, että katsottaisiin elokuva ”Hangover”, mutta ennemmin katseluun on sitten päässyt elokuvia tyyliin ”Julia & Julie” (kokkausbloggauselokuva), Saippuaprinssi, 8 päivää ensi-iltaan…

Katselua odottaa jo varmaan toista vuotta elokuvat Wanted, Cloverfield, Saw V ja jokunen muu. Voisin kai noita yksinkin katsoa, mutta kivempi se kahdestaan. Mutta kun ei toista kiinnosta.

Aiheesta kun tuossa puhuttiin, niin tuli mieleen erotella vähän elokuvien ominaisuuksia, joista naiset pitävät ja joista miehet pitävät. Ehkä olisi mahdollista kasata elokuva, josta kaikki pitävät…

Otetaanpa naisten elokuvat käsittelyyn. Esimerkein:

– Hevoskuiskaaja. Aviossa oleva nainen alkaa pettämään miestään hevosmiehen kanssa.

– Hiljaiset sillat. Aviossa oleva nainen alkaa pettämään miestään valokuvaajan kanssa

– Dirty dancing. Tanssinopettaja sekaantuu (alaikäiseltä vaikuttavaan?) tyttöön.

Niimpä. Eli siis jotain moraalitonta ja ainakin moraalittomalta haiskahtavaa toimintaa, aviorikoksia ym. pitää olla elokuvassa, että siitä tulee naisten mielestä ”klassikko”.

Mites Hevoskuiskaaja käänteisenä: (sori, voi olla asiavirheitä, en tiedä olenko katsonut elokuvaa koskaan kokonaisuudessaan)
Mies ja nainen ovat aviossa. Nainen käy töissä ja tuo ruoan pöytää. Mies lähtee poikansa kanssa hevosfarmille naisen jäädessä vielä kaupunkiin, koska työpaikalta ei voikaan ihan noin vain lähteä (irtisanomisajatkin ovat olemassa). Miestä tympäisee kun nainen käy töissä. Ihastuu sitten hevosenhoitajatyttöön, jonka kanssa ryhtyy suhteeseen. Jättää lopulta töissä käyneen aviovaimonsa.

Mitenkäs tällaista elokuvaa arvioitaisiin? ”Sovistisika, petturi ja alhainen paska”. Vai mitä? Muutetaan miehen ja naisen paikat, niin kommentti muuttuisi muotoon ”klassikko, ihanan itsenäinen nainen uskaltaa ulos paikalleenjämähtäneestä aviosta”. Eikö se näin ole?

Myöhemmin osassa kaksi ruoditaan sitten miesten elokuvia. Saapi nähdä mitä niistä kerrotaan…

Harvennus

Pukkaapa sen verran hommia sekä töissä, että vapaa-ajalla, etten jatkossa joka päivä meinaa näitä merkintöjä kirjoitella.

Jos pari-kolme kertaa viikossa muistaisi ja ehtisi, jotain kirjoittamaan, niin vois olla hyvä. Ehkä ois vähän enemmän asiaakin sitten merkinnöissä 😉

Basel

Pukkas tiukan yhden päivän työmatkan Baseliin isoja korumessuja ihmettelemään tälle perjantaille. Ei muuta tänään ehtinyt.

Raportti raiteiden päältä

Hienoa on tekniikka, kun junasta käsin voipi surffailla. Tai tokihan on välineenä tuommoinen mokkula, tai web stick tai surf stick, miksikä sitä nyt haluaakaan sanoa. Juna porhaltaa reilua pariasataa, mutta hyvin tuntuu toimivan silti.

Hollannin reissu on takana ja nyt (tiistain 21.00) siis suunta kohti kohtia. Menomatkalla oli mukavat 5 vaihtoa, mutta takaisin päin vain kolme (joista kaksi jo takana). Niin nopeasti vilistää pienten asemien kyltit ohi, ettei ehdi näkeä kylien nimiä.

Tosin näköjään Bayern 04 Leverkusenin stadionin valot tuossa juuri näkyivät, joten veikkaisin ihan yllättäen että Leverkusen on juuri ohitettu.

Messut meni kivasti ja lisää hommia tuli tehtäväksi. Niiden kimppuun heti huomenna siis.

Öitä.

Uusi vuosi Saksassa

Täällä Saksassa uudenvuoden vietto sujuu kuten arvata saattaa raketteja ampumalla, kuoharia juomalla ja ruokaa syömällä toivon mukaan aina hyvässä seurassa. Tänäkin vuonna toteutettiin tätä kaavaa. Tällä kertaa tosin ei juhlittu meillä, vaan lähempänä Frankfurtin keskustaa kaverin luona.

Pari rakettia käytiin ampumassa jo alkuillasta lapsien iloksi ja isoimmat tietysti säästettiin myöhemmäksi. Isäntäväki oli varautunut siis parilla rakettipakkauksella. Puolen yön aikaa raketteja ammuttiin tietysti joka puolella ja paljon, joten ne muutama raketti, jotka meidän porukasta löytyi, ei kovin suurta lisäarvoa värikkäälle taivaalle tuoneet.

Monen Silvester-kekkereihin kuuluu täällä päin Raclette tai Fondue. Kumpaakaan ei me tällä kertaa käytetty (Raclettea käytettiin joulupäivänä kotosalla).

Eilen luin Bild:n nettilehdestä typerimmästä Saksassa tapahtuneesta loukkaantumisesta. Ibramin O. niminen tulevaisuuden lahjakkuus oli reippaana miehenalkuna (olikohan 17v.) ottanut kaverikseen uudenvuoden kemuihin puukon (laittoman tyyppisen jopa). Ihan yllätykseksi rähinäksi oli jossain vaiheessa mennyt ja Ibrahim sitten oli vetänyt terän esiin. Ehkä hiekkaisempaan maastoon tottuneena Ibrahimin jalka ei kuitenkaan jäällä oikein pitänyt, niin liukastuminen oli vääjäämätön. Ketterä puukkomies taitteli kätensä kaatuessaan niin hienosti, että upotti terän suoraan omaan silmään ja aivoon. Kätevästi. Ei tosin tainnut edes kuolla tuohon. Vaan ei huolta, eiköhän Darwin Ibrahimin pian korjaa, jos moinen tyyli jatkuu.

Posti kulkee, tai sitten ei.

Normaalisti on tulleet paketit Suomesta Saksaan viikossa. Nyt vissiin Joulun lähestyessä pakettimäärät ovat sen verran kasvaneet, ettei aikataulut pidä. Ei siinä muuten, mutta kun omat asiakkaat odottaa tavaroitaan kans jo. Ei auta kuin vierittää syytä Suomen ja Saksan postin harteille. Kun ei paketti meille tule, niin ei se eteenpäinkään lähde.

Riemurasiasta kuvapoiminta: http://media.riemurasia.net/albumit/mmedia/6t/a35/2kxs/96223/680232354.jpg

Siinäkin on paketti vähän kulkenut. Toivottavasti ei ihan tuommoista lenkkiä ole tulossa oleva paketti tekemässä.

DHL:n sivutkin bugittaa, eikä pakettijäljitintä saa käytettyä.

Sentään toi Postbote pari muuta pakettia Joulua piristämään. Joululahjoja nimittäin siis. Eihän tuo mennyt tiukillekaan.

Tänään sitten sinne joulukinkun metsästykseen.

Keskiarvoinen saksalainen, Müller

Eilen tuli telkkarista hauska tilastodokumentti keskiverto-saksalaisesta. Yleisin sukunimi on siis täällä Müller. Nämä myllärit ovat etunimiltään Thomas ja Sabine.

Saksalaisia tänne pinta-alaltaan noin Suomen kokoiseen maahan mahtuu 82,x miljoonaa. Vähän tiheämmin asuttu kuin Suomi. Myllärit asuvat vuokralla pienessä kerrostalossa, n. 70 neliön asunnossa. Jälkikasvua on 1,3 kpl.

Uskomattoman määrän elektroniikkaromua Müllerit kehtaavat jälkeensä jättää, nimittäin 1,6 tuhatta kiloa! Siinä on mukana mm. 12 tietokonetta, 25 kännykkää (!!), muistaakseni 7 telkkaria ja isomäärä pyykin- ja astianpesukoneita. Ja tietysti mikroaaltouuneja, kahvinkeittimiä jne. Dokumentissa olivat köyttäneet tuota kilomäärää vastaavan määrän vehkeitä yhteen ja yrittivät vetää autolla letkaa liikkeelle. Ei onnistunut. Tai onnistui kun kokeilivat panssarivaunulla.

Saksalaisten miesten naama pukkaa karvaa. Ja nimittäin sen verran paljon, että elämästään Thomakset, Dieterit ja Günterit ajavat partaansa 140 päivää. Jos karvojaan naamasta tiheään poistavat, niin hampaiden harjaus ei kiinnosta yhtä paljoa. Elämässää käyttävät nimittäin vain 147 hammasharjaa, eli n. 2 per vuosi. Hammaspeikkojen kauhut, hammaslääkärit, suosittelevat että harja pitäisi vaihtaa n. 3 kk välein.

Huonoja hampaita saksalaiset muistavat vielä kahvilla. 492 kiloa kahvia aamuisin ja pitkin päivää nämä täällä lipittävät. Harrastelijalukemat nuo tosin. Suomalaisethan juovat ainakin tuplaten. En muista enää tarkkaan. Kotona on kahvi-kirja, jossa aiheesta on enemmän. Taisin joskus aiheesta kirjoittaakin jo aiemmin.

Kahvin kera myllärit syövät leipää ja elämänsä aikana 1700 kiloa juustoa. Suosikkileivänpäällinen tuo juusto näille saksalaisille.

Autobaanat ovat saksalaisille mieleen. Ilmeisesti ruuhkat, eli Staut, myös, sillä keskiverto-saksalainen istuu autossaan ruuhkassa keskimäärin 60 tuntia vuodessa. Autoja sakemannilla on elämänsä aikana 10. Ylivoimainen suosikkiauto täällä on tietysti VW Golf (sitten tulee Audi A4 ja sitten mersun c-klasse).

Ruuhkavitutusta on luonnollisesti syytä lievittää kaljalla, Pilssillä. 9119 litraa per hlö ehtii saksalainen elonsa aikana nauttia. Eikö suomalaiset nuoret pääse tuohon jo ennen kuin täyttävät 18v?

Kännissä hukkuvat huolet ja kengät. Kenkiä saksalaiset naiset ostavat elonsa aikana 279 paria! Miehille riittää vähempi, 239 paria (aika paljon se on sekin).

Nukkumatti korjaa Myllärit tasan yhdeltätoista. Katkonaista unta 90db kuorsauksella Thomas ja Sabine nauttivat aina kello 06.18 asti. Torkkua eka ja sitten väkisin ylös vessaan ja kahvinkeittoon.

Niin menee saksalaisen päivä. Töitä 65% kansasta tekee erilaisissa toimistoissa istumalla ja työaikaansa tupakointiin (syöpään sijoittavat saksalaiset 33 000 EUR ennen kuin kuolo korjaa) ja nettisurffailuun käyttämällä.

Tämän statistiikkapläjäyksen kunniaksi otan kupin kahvia, että pysyy suomalaisten kahvilukemat reilusti edellä (hmm.. mun kahvinjuonti taidetaan laskea saksalaisten kahvinjuonniksi, koska saksalaisesta kaupasta kahvini ostan..).