Kalevala

Ostin Suomessa käydessäni ”Lasten Kalevala”-kirjan, joka on siis Kalevala kirjoitettuna ”selkosuomella”. Ajattelin, että kansalliseepoksemme lukeminen runomitassa olisi melko pitkä ja raskas lukuprojekti, joten päätin mennä näin hieman matalamman aidan kautta.

Hieno teos! Tosin Lemminkäinen on aika paska jätkä.

Soveltuuko tuo ”Lasten Kalevala” sitten lapsille on toinen juttu. Teoshan kuitenkin on pääasiassa tappeluita, kostamista ja tyttärien vonkaamista. Vaikka tappelut ja tapot pääasiassa laulamalla ja loitsimalla hoidetaankin, ei se niiden karuutta poista. Iltasaduksi lapsille en eeposta suosittelisi.

Vielä on eepoksen luku vähän kesken, joten en tiedä miten esim. Lemminkäisen käy. Toivottavasti saa ansionsa mukaan. Ei osaa kunnolla laulaakaan.

Jouhakaisen Väinämöinen lauloi suohon jo heti alussa. Sampo on jo tehty ja uponnut. Katkera Louhen akka lähetti kulkutauteja ja karhun Väinölään kostoksi. Väinämöinen kuitenkin hoitaa varmasti moiset laulamalla tai tuoreella koivuisella kanteleella (hauen päästä tehty kantele kun pääsi uppoamaan Vellamon väelle järven/meren pohjaan).

Jonkun verran kirjassa on mukana myös runomittaan kirjoitettuja kohtia. Ei ko. teoksen lukeminen runomitassakaan mikään mahdottomuus olisi. Pitänee hankkia tuo ”oikea” Kalevalakin jossain vaiheessa.

Terveydenhuollosta

Flunssapiru pääsi nyt iskemään toista kertaa nyt parin täällä Saksassa asutun vuoden jälkeen, niin että oikein sairaslomalle piti jäädä.

En nyt tosin muista miten Suomessa ”saikkua” haettiin, mutta täällä homma toimi hyvin. Sisään lääkärille ja vartin päästä sairaslomatodistuksen kanssa ulos. Ja tuosta vartista odotin lääkäriä kymmenisen minuuttia.

Muutenkin tuntuu hyvin, ainakin omalla kohdallani, tämä Saksan terveydenhuoltojärjestelmä toimivan. Muutama vuosi sitten operoitu nilkka kun alkoi hieman vihoittelemaan, niin marssin suoraan erikoislääkärille (10e olisin vielä säästänyt jos oisin tiennyt hakea ensin lähetteen omalta lääkäriltä). Kun ekan visiitin yhteydessä otettuja röntgen-kuvia sitten myöhemmin katseltiin ja todettiin, että titaaniruuvit, jotka op:ssa sisään jätettiin, olisi ehkä syytä ottaa pois, niin leikkausjonosta (jossa Suomessa op:ta taisin yli vuoden odottaa) ei ollut puhettakaan. Vähän tosin valitteli vastaanoton täti, että kun menee vähintään maaliskuulle, kun ovat lomilla… Eli sattumalta kun oli klinikan lomat kohdalla, niin odotusaika venyi jopa kuukauteen. Heh, melkoinen ero tuohon Suomessa olleeseen odotukseen.

Varmasti on Suomen terveydenhuollossa omat loistavat piirteensä ja toiminee ehkä paremmin tietyille asiakasryhmille, mutta itselleni (työssäkäyvä, terve) soveltuu tämä Saksan systeemi paremmin.

Näin. Nyt teetä ja kipulääkettä.

Hallo Welt

Pitkähkön mietistkelyn jälkeen päätin kuitenkin kokeilla bloggaamista. Tätä samaa sanonevat kaikki muutkin aloittelevat bloggaajat.

Katsotaan nyt mitä tästä tulee. Periatteessa materiaalia aiheesta ”suomalaisena Saksassa” löytyisi hyvinkin paljon, mutta miten asiat saa osuvasti auki kirjoitettua, onkin sitten toinen juttu.

Vaan ensimmäinen postaus on nyt tässä ja tutustuminen tämän blogityökalun toimintoihin jatkuu. Kiitoshei. Danke und tschüss.