Blogin osoite vaihtuu

Tämä on vipa merkintä tähän blogiin tässä osoitteessa. Siis https://dontomppa.wordpress.com osoitteessa. Facebookin käyttäjille notet tulee varmaan jatkossakin samaan tapaan, jos/kun muistan päivittää Facebookista rss-asetuksia.

Uusi osoite, kunhan domain alkaa toimimaan on… täddädää: rasanen.de

Jonkun ajan päästä poistan tämän wordpress-blogin linjoilta, mutta ei hätää; kaikki merkinnät on jo siirretty uuteen osoitteeseen.

Saksalainen Juhannus

Hyvää Juhannusta vain kaikille suomalaisille! Tai myös ruotsalaisille ja muille, joiden perinteisiin Juhannus kuuluu. Viime vuonna samoihin aikoihin kirjoitin jo saksalaisesta juhannuksesta: Juhannus Saksassa ja Juhannus Saksassa II

Siinä missä suomalaiset jo alkavat grilletä lämmitellä ja kädet alkavat hakeutua kohti olutkoreja, ollaan täällä Saksassa vielä ihan normaalisti töissä. Suomessakaan juhannusaatto ei käsittääkseni ole virallinen vapaapäivä. Tietysti onhan se erittäin vakiintunut tapa kaikissa työyhteisöissä ja myös ruokakaupoissa. Taitavat viimeisetkin kaupat sulkea Suomessa oviaan jo (12.33 Suomen kelloaika nyt). Hätäisimmäthän hamstraavat vielä evästä, kun eivät ole varmoja, että riittääkö se 5 kaljakoria, 5 vodkapulloa, 10 pakettia makkaraa, 2kg ulkofilettä, 1kg sisäfilettä, 4kg vihreää salaattia, 1kg perunasalattia, 3 tuubia turun sinappia ja puolen litran limupullo sittenkään kahdelle päivälle.
Varman päälle kannattaa ottaa ja ainakin lisää kaljaa ja viinaa kantsii ostaa. Ehkä varuilta myös kirves. Tiedä vaikka tulee riitaa.

Saunan nurkille kannattaa jo sytytysnestettä alkaa valelemaan, että palaa varmemmin. Samoin grillin ja saunan polttopuut kantsii valella bensalla tai muulla palavalla, että syttyy sitten grilli tai sauna hyvin. Ei kannatta jättää sattuman varaan.

Sitten kaljaa ja viinaa ääntä kohti, ettei mene keskusteluksi. Sitten saunaan, josta koko porukalla uimaan. Yhtä henkeä vähempänä takaisin saunaan, tappelemaan. Lämpimään unohtuneet lihat voi heittää pois, kun ovat jo pihalla ja täynnä pikkuötököitä. Peräkonttiin unohtunutta makkarapakkausta voipi vielä lämmitellä, mutta eihän niitäkään syödä voi, kun muovipakkausta ei muistettu ottaa eka pois. No, onneksi sitä kaljaa ostettiin lisää. Sitä siis.

Sitten aamuauringon nostessa lyödään ja se (onneksi viime metreillä hankittu!) kirves polveen ja lähdetään lasarettiin moikkaamaan tuttuja. Ja muistellaan, että olipa ikimuistoinen juhannusta taas.

Näillä eväillä (tai sitten ei) hyvää juhannusta!

Jos lähtis hakemaan vielä pari koria kaljaa huomisiltaista kekkeröintiä varten. Ihan vaan varuilta. 😉

SM-mestaruus! Salibandykausi päätöksessä

Niinpä se on tämän kauden salibandypelit taputeltu. Kausi päättyi parhaalla mahdollisella tavalla voittoon. Ja kun pelinä oli vielä loppuottelu Saksan pienen kentän (3vs3) salibandyturnauksessa, niin SM-mestaruus tuli. Siis Saksan mestaruus. Mielettömän hienoa! Joukkue venyi finaalissa 0-2 tappioasemasta lopulta 4-3 voittoon.

Lauantaina oli jo tiukka vääntö Nürnbergiä vastaan, jossa oli pakkovoiton paikka. Häviäjä ulos mitalipeleistä. Alla oli alkulohkon tappio Hochdahlia vastaan (joka kaadettiin finaalissa) ja voitto Kielistä. Voitto taisteltiin ja sitten välierässä kaatui Seimms melko kevyesti.

Finaalissa oli tunnelma kohdallaan. Hochdahlilla oli (lajin yleisen suosion huomioon ottaen) todella paljon kannattajia paikalla, jotka muistivat pitää myös ääntä ja kannustaa omiaan. Pelin toisella puoliskolla paikalla olleet n. ”5 Frankfurt-fania” sai lisävahvistusta, kun paikalla olleet muut joukkueet alkoivat kannustaa meitä.

Pokaali saatiin nyt siis Frankfurtiin! Uskomattoman hieno turnaus kokonaisuudessaan! Tietysti lähinnä sen takia, että voitettiin 🙂

JEJEJEE!

saksalaiset työssä

Nonih, mitta tuli tuossa aiemmin täyteen, mutta päätin antaa pari päivää mennä ja kirjoittaa aiheesta vähän myöhemmin. Nimittäin teemana on saksalainen työntekijä ja työkulttuuri Saksassa.

En nyt väitä, etteikö Suomessa samaa ilmiötä esiintyisi, mutta ei ehkä ihan samassa mittakaavassa. Väitteet perustuu pariin firmaan ja pariin suomalaiseen tarkkailijaan.

Se pohjustuksesta, asiaan…

Paras tapa demonstroida aihetta lienee käytännöllisen esimerkin avulla. Otetaanpas tilanne: Asiakas soittaa firmaan ja kertoo vaikkapa, että edellisen toimituksen laskussa oli virhe. Tai vaihtoehtoisesti asiakas on saanut vaikka väärän tuotteen tai toimitettu materiaali ei jotenkin muuten vastaa sovittua tai asiakkaan toiveita.

Asiakkaan tiedoisty löytyy tietysti ko. asiakkaan yhteyshenkilö, jolle puhelu yritetään yhdistää.
A: ”Moi X, yksi asiakas haluaa jutella sun kanssa, joku ongelma”
B: ”Ei se ole mun asiakas!”
A: ”En mä vielä sanonut mikä asiakas se on… se on asiakas Y, sun asiakas”
B: ”Enmä mitään siitä tiedä! Enmä ole tehnyt mitään!”
A: ”No se on sun asiakas, niin mä nyt yhdistän”…

Tai otetaas toinen, firmaan on tullut faksi. Vaikkapa nyt reklamaatio, kun ne ovat saksalaisille niin ehdotonta herkkua.

A: ”Hei, tässä on sulle joku faksi”
B: ”Ei se oo mulle! Älä työnnä sitä mulle! Ei kuulu mun työnkuvaa tuommoinen!”
A: ”No tässä lukee sun nimi… tää on sulle”
B: ”Ei oo! Ei mulla ole aikaa tuommosille”
A: ”No on tää sulle, tää on vastaus johonkin sun faksiin. Mä jätän se nyt tähän sulle”
B: ”Voi paska, mun pitää tehdä kaikki työ tässä firmassa!”

Ja tähän tapaan… ei ole nimittäin ihan yksittäisiä tai jotenkin harvinaisia tilanteita nuo. Tilanteista on paras aina poistua mahd. pian. Muuten voisi jatkua:

B: ”Mulle antoi joku väärää tietoa ja nyt asiakas valittaa! Z:n vika! Vie tää sille”
A: ”Se on sun juttu, selvitä se asiakkaan ja Z:n kanssa”
B: ”Sä tään lapun mulle toit. Hoida sä! Ei tää minulle kuulu! Ei mulla ole aikaa tämmöseen”
A: ”Kyllähän se sulle kuuluu, se on sun asiakas, lapussa on sun nimi”
B: ”AAAAAAAAAaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa”

Tekniikka noin yhteenvetona muistisäännöksi:

1. Kyseinen asia ei kuulu sinulle, et ole ikinä kuullut asiasta mitään!
2. Jos asia liittyy sinuun, niin ei tällä kertaa. Joku muu on tehnyt väärin! Ei ollut sinun vika. Syy oli varmastikin X:n (joka ei ole juuri nyt paikalla)
3. Jos asia todistettavasti on sinun ja asia on pakko ottaa hoidettavaksi, niin: yritä delegoida asia siitä huolimatta. Syytä varuilta joku kuta muuta. Suojaa oma perse!
4. Jos todistettavasti olet itse kämmännyt, niin se johtuu siitä että X antoi väärää tietoa. Eli syy on oikeastaan X:n! Oma perse suojaan!
5. Jos todistettavasti olet yksin syyllinen kämmiin, niin et tiedäkään asiasta enää mitään! Joku on käyttänyt sun tunnuksia!
6. Jos ei ole mitään tehtävissä ja paska alkaa kaatua väkisin päälle, niin muistuta jonkun kollegan aiemmin tekemästä pahemmasta kämmistä! Suojaa persettä suhteuttamalla kämmi pieneksi verrattuna kollegan aiempaan kämmiin! Syytä muita, suojaa oma perse!

Näillä alkeilla pääsee ihan hyvin alkuun saksalaisessa työelämässä. Nyt pitänee toivoa, ettei saksalaiset tutut käännä tätä merkintää jollain Googlen translatorilla saksaksi.. 🙂
Tai jos kääntävätkin, niin en minä tiedä tästä blogista mitään! Ei ole minun blogi! Tai jos onkin, niin joku muu kirjoitti tään merkinnän! Joku on vissiin varastanut ylläpitotunnarit! Ja sitä paitsi täähän ei ollut mitään verrattuna X:n tekstiin!

Muuuttamuttamuttamutta. Ettei nyt menisi ihan negatiiviseksi tämä merkintä niin toivotetaan nyt vielä ”Hyvää viikonloppua”.

Salibandyn Saksanmestaruus ratkaistaan nyt viikonloppuna taas. Pari sijaa pitäisi viime vuodesta petrata.

Körperwelten, ruumisnäyttely

Etwas kleines über Körperwelten-Ausstellung am Ende in deutsch.

Suunnitellusta aikataulusta poiketen, Körperwelten-näyttely Offenbachissa jatkuu elokuulle asti.
Kyseessä on näyttely, jonka näyttelykappaleet on saatu kuolleilta lahjoituksina (lupa on ehkä saatu ennen kuolemaa). Näytillä on ihmiselon kaari pienenpienestä sikiöstä kasvuvaiheisiin, sairauksiin ja kuolemaan.

Aika vaikuttava näyttely. Osa näyttelykappaleista kyllä näyttää ennemmin kumilta ja muovilta, kuin ”oikealta”. Tietysti elimet ja ruumiinosat on varmasti aika hyvin säilöntäaineissa liotettu ja kaikenlaisilla aineilla käsitelty, että pysyvät kasassa.

Näytillä oli eri sikiövaiheiden lisäksi tautisia ja tupakoituja keuhkoja, juotuja maksoja, syöpiä, suolia, sydämiä jne. Näyttely ei pyrkinyt lainkaan mässäilemään ruumiinosilla, vaan esittelemään ennemmin niiden rakennetta ja toimintoja. Hyvin pidättyväisesti. Ihan opettavainen näyttely.

So, wir waren in der Körperwelten-Ausstellung in Offenbach vor einige Tagen. War schön. Oder naja, da war Körperteilen und innere Organe zu schauen. Und alles echt. Für jeden Teil da war auch immer eine Beschreibung (es wurde erzählt was das Organ tut und wie es funktioniert). Insgesamt war es eine tolle Austellung.

Die Ausstellung bleibt in Offenbach bis 29. August. Die Ausstellungszeit wurde verlängert.

Saurum Blogging-Gewinnspiel

In Mai ist die Teilnahme in unserem Gewinnspiel anders. Was Sie für die Teilnahme brauchen, ist ein Blog (z.B. http://www.wordpress.com oder http://www.blogger.com).
Und alles was Sie tun müssen, ist einen Blogtext über unseren Schmuck schreiben. Am besten unser Shop www.saurum.de durchstöbern, Ihr Favoritschmuck finden und über den etwas Schönes schreiben. Wenn fertig, einfach in das Gewinnspiel (http://www.saurum.de/-gewinnspiel-i-23.html) mit einem Link zu Ihrem Blog. Alle gefragte Informationen und die Link eingeben. Fertig.

Was es zu gewinnen gibt? Das entscheiden Sie selbst! Wenn Sie über Kaarre-Halsschmuck schreiben, können Sie den gewinnen. Wenn Sie über Rauha-Ohrstecker schreiben, können Sie die gewinnen. Sie entscheiden selbst!

Weitere Details und Teilnahme bei Saurum.de http://www.saurum.de/-gewinnspiel-i-23.html

Kypärä hankittu

Niin se moottoripyöräprojekti vaan etenee. Takana on yksi ajotunti ja tänään edessä toinen.

Eilen käytiin ostoksilla ja kypärät on hankittu. Ei meinaa lähteä päästä irti, kun kerran saa kupolinsa sisään sujautettua. Lie vähän turhankin tiukka, mutta vähänhän sen pitäis antaa sitten periksi käytössä.

Louis.de on valikoimaltaan ja mielestäni hinnaltaan myös erittäin hyvä nettikauppa. Pitkin Saksaa on myös myymälöitä (joista yhdestä kypärät käytiin siis ostamassa). http://www.louis.de?topic=empfehlung&artnr_gr=216760 tuommoinen hattu on mulla.

Sitten vielä takki, housut, kengät ja hanskat. Ne vielä odottaa valitsemista (eli sopivien tarjousten löytymistä) ja uutta visiittiä Louisilla. Toinen alan myymälä lähellä Frankfurtia on http://www.bikercity-motorrad.de

Savusukellusta

Eilen taas koettiin mielenkiintoisia hetkiä meidän talon lämmityksen kanssa. Tultiin ajokoulusta yheksän aikoihin viimein kotiin suihku mielessä. Yllätykseksi yläkerran väki oli ilmeisesti pitänyt kylpylää asunnossaan ja lämmintä vettä ei ollut, eikä myöskään lämmitystä (ilmeisesti myös lämpöpatterit menevät pois päältä, kun lämpöä ei ole tarpeeksi. Veden lämmityksellä on kai etusija, eli jos lämmintä vettä ei ole, niin myöskään lämpöpatterit ei lämpene, koska lämmityslaite keskittyy ensin veden lämmitykseen, sitten ohjaa sen pattereihin).

Kellarista kävin katsomassa lämmityskojetta, joka näyttikin, että lämmitin on sulkeutunut/pois päältä. Jotain uutta osaa oli edellisten tapausten jälkeen asennettu, mutta kone näytti samalta. Painettuani palautus-nappia, alkoi kone taas hyrskyttelemään, mutta samalla myös työntämään savua yhdestä putkesta huoneeseen. Talon piipusta alkoi myös savua tulemaan, joten ajattelin homman olevan ok. ”ehkä röörit on kylmät, eivätkä vielä vedä kunnolla”, ajattelin ja palasin sisälle. Törmäsin yläkerran polakkiin portaikossa ja kysyin, että onko heillä lämmitä vettä. ”jaa, ei taida olla.. ei ole mun ongelma!”, mister Kwak (ovat oikeasti ton nimisiä!) ilmoitti. Hieno mies.

Savua alkoi sitten puskemaan kellarista vähän enemmän, kun kyse ei sitten ollutkaan ”kylmistä rööreistä”. Käytyäni vielä kameran kanssa kellarissa savusukeltamassa ja kuvaamassa, kävin vuokranantajien luona, jotka olivat sopivasti tulleet kotiin. Lyhyen yhteisen savusukelluksen jälkeen palattiin takaisin ulos yhdessä tilannetta ihmettelemään. Tässä vaiheessa lämmitin oli sulkenut itsensä taas automaattisesti, joten savun tuotto onneksi lakkasi.

Tänään paikalla on ilmeisesti jo käynyt korjausmies. Saapi nähdä onko tänä iltana ajokoulun jälkeen lämmöt päällä vai ei…

Talo, jossa asutaan on siis ns. kahden perheen talo. 2x n.65 neliötä. Täällä päin moisessa tilassa asuu yleensä max kaksi henkeä. Meidän muuttaessa sisään, jouduttiin vähän jopa vakuuttelemaan, että mahdutaan koiran kanssa asuntoon ihan hyvin. Nyt eläkerrassa asuu vakiona mister Kvaak, rouva Kvaak ja lapsi Kvaakkvaak. Lisäksi uroskvaakin veli/veljet/työkaverit käyvät useamman kerran viikossa kyläss ja suihkussa(!). Samahan tuo muuten olis, mutta talon vesiboileri on varmastikin suunniteltu siten, että siinä on aina sopivasti lämmintä vettä 2+2 hengelle. Nyt yläkerrassa kylvetään tuota isommalla määrällä. Ei ihme, että lämmin vesi loppuu ja varokytkimet laukeavat, kun puolalainen kylpyseura läträä.

Hienoja naapureita. Varastoivat lisäksi polkupyöriään meidän puutarhassa. Kunhan puutarhakalusteet noudan kellarista pihalle, lähtee pyörät meidän pihaa rumentamasta. Siihen asti olkoon meidän pihalla. Tämmöstä meillä. Ruoka jäähtyy. Ädjö.

polakit ryösti hyväntekeväisyyskamat

Kirjoittelin joskus aiemmin, että täällä päin on pari kertaa vuodessa ”Sperrmüll”-päivät, jolloin ihmiset saavat hilata kadulla kaiken roinan mitä eivät enää tarvitse ja kaupunki vie ne kaatikselle kerralla. Siis tyyliin sohvat, patjat, kirjahyllyt jne. Ja että meidän kylällä ilmestyy aina kymmeniä puolalaisia pakettiautoineen keräämään noita tavaroita.

Sattumalta nyt osui samaan aikaan hyväntekeväisyyskeräys. Köyhille kenkä- ja vaatelahjoituksia. Joutavat kengät ja vaatteet pussiin, nitojalla lappu ”tämä on hyväntekeväisyysjärjestö xy:lle” pussiin ja kadun varteen odottamaan noutoa. Hieno systeemi. Ei tarvitse muuta kuin laittaa pussiin ja jättää portin pieleen. Ei tarvitse mennä käymään erikseen missään kierrätyskeskuksessa tms.

Vaan arvatkaapa vaan mitä seuraa, kun on talousromun vientipäivä ja hyväntekeväisyyspäivä lähekkäin. Ja puolalaiset ajalevat katuja hitaasti pakuillaan tavaraa keräten.

Juuri niin. Veivät sitten meidän portin pielestä vähäosaisille tarkoitetut pussit täynnä kenkiä ja vaatteita. Huusin paskiaiselle vielä perään, mutta hyppäs pakuunsa ja ajoi pois. Hieno mies! Perkele.

Liityin välittömästi sen väestöosuuden piiriin, joka kannattaa yleisen ”Sperrmüll”-päivän poistamista. Helvetti varastivat pihasta hyväntekeväisyyteen tarkoitetut kamat. Siat! Mm. Darmstadtissa Sperrmüll-päivät on järjestetty toisin. Jokainen talous voi kai kaksi kertaa vuodessa tilata ”Sperrmüllajon”. Kaupunki sitten ilmoittaa, että milloin ehtivät kamat hakemaan (eli milloin on tarpeeksi noutoja tarpeeksi lähellä toisiaan) ja väki laittaa joutokamat pihalle sitten noutoa edellisenä päivänä. Ei pääse puolalaiset rikolliset iskemään väliin, kun eivät tiedä milloin noudot on.

Aiemmin kannatin puolalaisten romun hakureissuja, koska eipä me niitä enää mihinkään tarvita. Hyvä jos kelpaa ja päätyvät mahdollisesti vielä johonkin hyötykäyttöön eivätkä pelkästään kaatopaikalle. Vaan nyt kun on nähty, että mukaan lähtee myös muuta kamaa, niin kantaan on tullut muutos. Aiemmin jo jonkinlaista harmia oli, kun tukkivat kadut pakuillaan kun olivat pysähtyneet lastaamaan (ilmeisesti ihan sama niille, vaikka ”kunnon kansalaiset” joutuvat odottamaan, kun he arvioivat romujen jälleenmyyntiarvio ja järjestystä jossa kamat ruosteiseen pakuun lastataan). Lisäksi sitten illan päätteeksi ajavat autot yhden isomman kentän laidalle, purkavat jälleen kamat, pakkaavat uudestaan ja jättävät ylimääräiset kentän laidalle lojumaan. Ei puhettakaan, että niitä kamoja vietäisiin takaisin johonkin, josta kaupunki ne sitten vakioreitillään poimisi. Välinpitämättömät ajattelemattomat kunniattomat polakit. (no totta puhuen on siellä latvialaisia ja liettualaisiakin joukossa… samaa sakkia kuitenkin).

Pah!

koulun penkille

Niin tuli tehtyä paluu koulun penkille. Autokoulun, tai ajokoulun, miten vaan. Moottoripyöräkortin ajaminen kuitenkin kyseessä, joten autokouluksi kurssin nimittäminen olisi vähän väärin.

Siellä istuttiin teoriatunnilla levottomien teinien kanssa, joiden aiheeseen keskittysmiskyvyt olivat huonommat kuin kanojen lentotaidot. Opetuksen ollessa suunnattu teineille, niin ryhmässä mietittiin liikennevalojen merkitystä, että mitähän sitä pitäisikään tehdä, kun valo on punainen.

Pitänee maanantaina kysyä, että onko tarjolla jotain vähän edistyneempien teoriatunteja, joissa ei välttämättä arvuutella viittä minuuttia, että pitääkö sitä oikealta tulijaa väistää vai ei.

Vaan eipä sillä, etteikö tunnista olisi jotain hyötyäkin ollut. Oli siellä jotain juttuja, jotka eivät ihan tuoreessa muistissa olleet. Kymmenelle tunnille pitää osallistua, se on laki. Jotenkin maanantaina jatkuu touhu. Toivottavasti pian päästään kans tositoimiin ja pyörää käsittelemään. 🙂