Raclette, grillausta ja juustopäällystystä

Ekana joulupäivänä tehtiin testiajo tuoreella Raclette-grillillä, joka saatiin (eli hankittiin itse) joululahjaksi. Kyseessähän on siis eräänlainen grilli, jossa grillataan ylätasolla esim. lihaa tai vihanneksia. Ja sitten alatasolle laitetaan sitten noita grillattuja tuotteita ”lapiossa” (semmosessa pienessä kahvallisessa ja reunallisessa lastassa/lapiossa/kauhassa) normaalisti sveitsiläisen juuston kanssa kuorruttumaan. Kun juusto on sulanut ja saanut vähän jopa väriä, niin eväs on valmis. Siis se pieni annos.

Ei muuta kuin lautaselle siirto ja nauttimaan. Tietysti nälkäisenä voipi laittaa heti seuraavan lastin juuston kera alatasolle, jolloin ei tarvitse annosten välillä niin pitkään odottaa.

Hyvää tuli! Lihat on syytä esikypsentää, koska aina noiden raclettejen tehot (ja tarjolla oleva aika) ei oikein riitä lihojen kypsentämiseen. Esipaistetut kanat (ja osa joulukinkkua) lisättiin siis grillille ennemmin lämpiämään. Osa vihanneksista oltiin myös jo etukäteen pannulla paisteltu, mutta se ei olisi välttämättä ollut tarpeen.

Ässänä hihasta grillaukseen löysi tiensä vielä kylmäsavulohi, joka paistui ihan kypsäksi nopeasti (ohuita siivuja kun olivat) ja oli erittäin maukasta.

Kaikenkaikkiana raclette on ihan kiva tapa viettää iltaa ja syödä. Kaveriksi tarvitaan toki pullo tai pari viiniä, koska ruokailu ei ole ihan hetkessä ohi. Taidettiin parisen tuntia ainakin syödä. Kuvia oisin voinut laittaa kans, mutta ei otettu yhtään.

Välipäivää, kinkkuraportti.

Niin on Joulu takana. 361 päivää enää seuraavaan!

Joulukinkku siis tuli ostettua ajoissa ja uuniin se pääsi sitten 23. päivä illalla. Pieni ja söpö puolentoista kilon kinkkunen oli hankittuna, joten ohjeiden perusteella arvioituna uuniajaksi olin arvioinut ”parikolme” tuntia.

Lämpömittarin kuitenkin tökkäsin possun kylkeen ettei pelkän arvioidun ajan varassa oltu. Kahden tunnin jälkeen possu oli lämmennyt vajaasti paristakymmenestä asteesta ehkä viidellätoista asteella, ei ehkä ihan silläkään. Mitvit? Senhän ois jo arvion mukaan pitänyt olla melkein valmis. No, kello oli vasta ehkä noin yksitoista, joten mikäpäs hätä tässä.

Kahdeltatoista ei vielä ollut sisälämpöä paljoakaan enempää. Eikä yhdeltäkään vielä valmiiksi kinkkua olisi voinut sanoa. Ei auta kuin odottaa. Saksalainen sika kestää hyvin lämpöä ilmeisesti.

Sitten kun kello löi kolme yöllä, oli lämpömittariin kohonnut jo n. 75°C lukemat, joten tulkitsin possun valmiiksi. Sika ulos uunista, sinappihuntu niskaan ja takaisin kovennettuun lämpöön. Sitten vartin päästä possu ulos ja unille.

Vähän kesti pidempään possun valmistus kuin suomalaisissa ohjeissa oli joulukinkulle arvioitu. Ja sitten possun sisältä löytyi vielä joku täyte! Ei ihan mennyt nappiin. Täyte oli sentään myös possua, joten ei siitä mitään ongelmaa tullut. Vaan lopputulos oli ihan maistuva ja Velmu syönee loput tänäiltana.

punaisen joulukinkun metsästys

Otsikko vähän ”punaisen lokakuun metsästys”-elokuvan hengessä. Tosin sukellusveneen sijaan siis hakusessa oli eilen joulukinkku. Tukkuun kävi tie ja lopulta info-tiskiltä herui tukussa asiointiin oikeuttava kortti, kun oli monenlaista virallista dokumenttia katseltu. Tekivät oikein klubikortin, johon tuli kuva. Näppäsivät siinä lennosta kuvan, jonka tulostivat korttiin.

Ei muuta kuin sitten sisään myymälään. Hinnathan eivät olleet mitenkään erityisen hyviä. Mutta valikoima ja pakkauskoot olivat paremmat. Pitkän hakemisen jälkeen lopulta löytyi sitten sianpala, joka oli kiritty yhteen verkolla tiukaksi paketiksi. Luuta siinä ei tosin ollut. Suomalaiseenkin kinkkuun se luu joutuu keinotekoisesti. Kuulemani mukaan sen luun ympärille liitetään se pala sikaa ja seon siinä.

Niukasti ennen kassaa piti vielä kurvata sivuun. Paistomittari nimittäin uupui. Lopulta sekin löydyttyä kärryyn oli jotenkin kertynyt myös muuta kamaa (hierontaistuin, glühweiniä, leipää, leikkeleitä, juustoja, sipsejä…). Varmaan oli joku muu vahingossa meidän kärryyn kamaa laittanut…
Kaikki kuitenkin ostettiin ja kurvailtiin uuden Navin avulla kotiin. Pukin kontista siis semmoinenkin jo löytyi. Saa nähdä mitä muuta huomenna kontista löytyy (tietysti kun on itse kaiken hankkinut, niin kovin suuria yllätyksiä ei ole luvassa 🙂

Hyvää Joulua kaikille!

Posti kulkee, tai sitten ei.

Normaalisti on tulleet paketit Suomesta Saksaan viikossa. Nyt vissiin Joulun lähestyessä pakettimäärät ovat sen verran kasvaneet, ettei aikataulut pidä. Ei siinä muuten, mutta kun omat asiakkaat odottaa tavaroitaan kans jo. Ei auta kuin vierittää syytä Suomen ja Saksan postin harteille. Kun ei paketti meille tule, niin ei se eteenpäinkään lähde.

Riemurasiasta kuvapoiminta: http://media.riemurasia.net/albumit/mmedia/6t/a35/2kxs/96223/680232354.jpg

Siinäkin on paketti vähän kulkenut. Toivottavasti ei ihan tuommoista lenkkiä ole tulossa oleva paketti tekemässä.

DHL:n sivutkin bugittaa, eikä pakettijäljitintä saa käytettyä.

Sentään toi Postbote pari muuta pakettia Joulua piristämään. Joululahjoja nimittäin siis. Eihän tuo mennyt tiukillekaan.

Tänään sitten sinne joulukinkun metsästykseen.

4 työherätystä lomaan

Alkaapi loma lähestyä jo aika mukavasti. Neljä työherätystä vielä jäljellä: ke, to, pe ja ma. Maanantaina lähtee tosin jo lento, joten työpäivä jää hyvinkin puolikkaaksi.

Aika nopeasti odotus kuitenkin on sujunut. Ei ole kauaa kun lomaan oli vielä 7 viikkoa. Kuusi viikkoa, melkein puolitoista kuukautta, on sujahtanut ihan huomaamatta. Mukavata. Yleensä kun jotain odottaa, niin aika menee hitaasti. Pitänee nyttenkin pitää itsensä vain kiireisenä asiakkaiden kanssa, niin sujuu viimeisetkin päivät hyvin.

Täällä Frankfurtissa on ens viikonloppuna suomalainen joulubasaari, eli pienet suomalaiset joulumyyjäiset Dornbuschissa. Suomalaisia tuotteita kotiin ostettavaksi ja paikan päällä syötäväksi. Sinne siis.