Robert de Niro pitää pikkuhostellia Barcelonassa

Vissiin on Robert de Niro ottanut vähän etäisyyttä näyttelijän hommaan, kun oli pitämässä pientä Pensionia Barcelonassa viime viikonloppuna. Niin on uppoutunut Espanjan kulttuuriinkin jo, että oli englannin unohtanut.

Tai sitten se tyyppi oli vain de Niron näköinen. Meinas alkaa naurattamaan, kun saavuttiin Pensioniin joskus viime torstaiyönä ja de Niro istuu ”respassa” tylsistyneenä. Jos se ois meidän ”päivää vaan”-kommenttiin vastannut että ”You’re talking to ME?!”, niin oltais varmaan lähdetty karkuun saman tien. 🙂

Enemmän Barcelonan viikonloppumatkasta myöhemmin sivustolla http://matkat.mediapard.net
Siellä nähtävyyksistä ym. lisää, sekä joitain kuvia varmastikin. Muita matkakertomuksiahan sieltä jo löytyy.

Ei mulla muuta. Ajattelin vaan tuosta de Nirosta mainita.. jos joku ihmettelee kun ei ole tullut filmejä siltä viime kuukausina. Barcelonassa sapattivapaalla vissiin 🙂

Tsekin hintataso, pääsiäinen Tsekeissä.

Kylläpä tuntui saksalaisestakin näkökulmasta Tsekki aika edukkaalta. Miltä se sitten tuntuu, kun sinne lentää Suomesta…

Oltiin pääsiäinen niukasti Tsekin puolella, pienen Skalna-kylän pienessä sivuosassa, Vonsovissa (Vonsóv taisi olla nimi oikeasti. Tai ainakin jossain kohtaa oli tuommoinen väkänen jonkun kirjaimen päällä). Pääsiäispaketti puolihoidolla ym. rentoutuksella. Hotelli Kazduv Dvur oli majapaikkanamme: http://www.kazduvdvur.cz/en/

Illallisella ryystettiin tietenkin Budvaria (Budweiser), kun sekin oli varsin hyvänhintaista. Taisi hotellilla maksaa 35Kr (vähän yli euron) iso tuoppi. Kaupassa ois tietysti ollut huomattavasti halvempaa.

Tuo valuuttakurssi on noin 25Kr. Eli siis yksi euro on noin 25 Tsekin kruunua. Eli 100 kruunua on neljä euroa. Eli kahdeksan euroa on 200 kruunua. Eli 1000 kruunua on noin 40 euroa.

Tuhannesta kruunusta pääsee muuten kätevästi puolesta kerralla eroon, kun ajaa Frantiskovy Lázneen eikä maksa 20 Kruunun erikoislupamaksua, jonka tarvitsee, että saapi pysäköidä kaupungissa. Keskustan rajoilla on kyltti, jossa pienellä präntillä lukee, että moinen maksu pitää maksaa. Puomia tai muuta estettä ei ole.

Autoihin, jotka eivät ole maksaneet, tulee renkaaseen rengaslukko. Kuva myöhemmin nähtävillä matkakertomusten sivustolla, kunhan Tsekin raportti sinne saadaan (http://matkat.mediapard.net). Soittelin sitten tietysti tuulilasiin jätetyssä lapussa olevaan poliisin numeroon, että mielellämme jatkaisimme matkaamme. Tuuttausäänen taustalla soi muuten AC/DC. Vähän yllätti poliisin numerossa tuommoinen… Enivei, tuli sitten poliisi paikalla ja kertoi, että sakko moisesta on ”up to 2 000 Kruunua” (eli 80 euroa). Koska päivä oli puolipilvinen ja poliisi hyvällä tuulella ja ajokortissa luki FIN, lupasi poliisi päästää tällä kertaa 500 Kruunun sakolla (josta ei yllättäen kuittia saatu, vaikka johonkin piti oikein allekirjoittaa).

Rengaslukko lähti renkaasta maksun jälkeen ja matka pääsi lopulta jatkumaan.

Hotellilla muistettiin saunoa aika huolella, kun sitä omaa saunaa ei täällä Saksassa vieläkään ole. Ensin väittivät, että löylykauha (!) on rikki, eikä voi itse heittää löylyä. Kerroimme, että ei kauhaa tarvita, vaan heitetään sitten vaikka lasilla vettä, jos kauha kerta on rikki. Saatiinkin sitten löylynheittovälineet ja saatiin saunoa ihan suomalaisittain.

Hieno pääsiäisvirkistyminen runsaan ulkoilun, ruokailun ja saunomisen merkeissä. Mennessä stoppi Bambergin kaupunkia katsomassa ja tullessa Würzburgia. Hienoja kaupunkeja nekin.

Matkakertomuksia

Viime vuosina kun ollaan päästy matkustelemaan mukavasti (onpahan muuten matkustaminen Keski-Euroopasta käsin aika paljon halvempaa kuin Suomesta!), niin keksittiin ajatus kirjoittaa reissuista joitain matkakertomuksia.

Osoitteessa http://matkat.mediapard.net on jo joitain kertomuksia nähtävillä. Ketaleen Internet Explorer ei tunnu tosin ylläpidossa annettuja muotoiluja ihan tottelevan, joten välillä menee kuvat miten sattuu, jos IE:llä katselee. Voipi olla että nörttäilin sivuston templateen jonkun virheen, joka tuohon huonouteen johtaa. Mutta syytetään ennemmin Microsoftia, jookos?

Aika monta juttua on vielä kirjoittamatta, mutta pikku hiljaa.

Hyvää viikonloppua!

Ryhtiä lentokentille

Huomenna lennetään lyhyelle reissulle Suomeen. Lentokoneet on ihmeellisiä kapistuksia. Vaan vielä ihmeellisempää on monesti elämä lentokentällä ennen kuin koneeseen noustaan.

Lentoyhtiöiltä ja -kentiltä on minusta ihan aiheellista ”vaatia”, että asiakkaat olisivat kentällä sen melkein pari tuntia ennen lennon lähtöä. Voi olla jonoja ja muita kuitenkin ja turvatarkastuksessakin on joku aina mehupullon kanssa valittamassa, että kymmenen vuotta sitten sai vielä ottaa mehunsa mukaan. Kaikille asiakkaille ei uudet säädökset ja säännöt vaan mene jakeluun.

Vaan suuri osa osaa käyttäytyä koko lentokentällä olonsa ajan. Yleensä käy seuraavasti: olen ajoissa kentällä ja ajoissa läpi turvatarkastuksista ja muista virallisuuksista odottelemassa, että boarding alkaisi. Sanotaan, että ilmoitustaululla kerrotaan boardingin alkavan klo 11.45. Käsittääkseni boardingilla kuitenkin tarkoitetaan sitä, että porukka lastataan sinne lentokoneeseen. Turhan usein kuitenkin tuohon boardingin alkamisen aikaan alkaa ensin jostain joku työtekijä valumaan porttien suuntaan pyörittelemään papereita. Sitten ehkä vartin päästä aletaan varmistelemaan, että noinkohan matkustajia voisi jo koneeseen päästää. Onhan se tietysti selvä, että kone pitää siivota ja valmistella uusia matkustajia varten, mutta se tulisi joko tehdä ripeämmin tai sitten ilmoittaa myöhempi boarding aika.

Asiakkailta vaaditaan, että paikalla ollaan ajoissa jne, joten lienee ihan kohtuullista vaatia, että kun kentällä ilmoitetaan boardingin alkavan 11.45, niin se myös alkaa silloin. Tietysti jos kone on myöhässä, niin on asia erikseen. Mutta käytännössä aina käy kuitenkin niin, että konetta ei todellakaan aleta lastata asiakkailla kun boarding-aika koittaa.

Huomenna saapi asian taas todeta. Ollaan varmasti taas ajoissa kentällä ja turvatarkastuksien ohi odottamassa boardingin alkua, joka alkaa vähintään sen vartin myöhässä.

Tyhmiä ne on tietysti asiakkaatkin kännyköineen ja turvavöineen aina lennon päätyttyä. Heti kun renkaat maahan ottavat, alkaa turvavöiden klipse, kun niitä availlaan. Ja kännykät alkaa piippaamaan tekstiviestejä. Se, että koneeseen tulee mitään häiriötä tekstiviestien takia on tietenkin äärimmäisen alhainen, mutta jos asiakkaita pyydetään pitämään kännykät kiinni terminaaliin asti, niin perhana niin on syytä tehdä. ”Mutta kone on jo maassa, ei enää mitään voi tapahtua”, sanovat jotkut varmaan. Juuei, sun lento on jo turvassa, mutta ehkä häiriö tulee kuitenkin ja kone ei pääse ajoissa seuraavalle lennolle (tai tapahtuu joku muu onnettomuus). Äärimmäisen epätodennäköistä, mutta kuitenkin. Säännöistä ja aikatauluista pitäisi pitää kiinni molemmin puolin. Nii!

Messuille Hollantiin

Ja ensi viikon alkuun pukkaa työreissua. Otan propellihatun pois, vedän puvun niskaan ja alan myyjäksi. Kiva kahden päivän pikareissu on luvassa. Tai ei se kiva ole.

Walldorfin juna-asemalta juna lähtee 05:18, eli heti viiden jälkeen on lähdettävä kotoa asemalle kävelemään. Perillä Leeuwardenissa olen sitten kätevästi VIIDEN junavaihdon jälkeen vähän vaille yksi. Tervevain. Vaan eipä paremmin junia kulje. Tuo Leeuwarden on vissiin joku vähän pienempi pitäjä, eikä sinne suoraan Saksasta mikään juna kulje. Mm. Kölnissä, Arnhemissa ja Zwollessa on vaihdot. Ja alkuun Frankfurtissa Stadionilla ja lentoasemalla.

Onneks tuli eilen websticki, jolla voipi junamatkan aikana sitten saada jotain hyödyllistäkin aikaiseksi. Yöpyminen sitten yhteistyökumppanin järjestämänä ja tiistaina messupäivän jälkeen sitten junalla taas takas. Takaisin tullessa ei olekaan kuin kolme vaihtoa ja kotona olen jo ihan kohta yhdentoista jälkeen illalla/yöllä.

Tällä kertaa voisi koettaa muistaa ottaa passin mukaan. Pistotarkastuksiahan rajoilla nykyään tehdään, mutta viimeksi kun passi unohtui, niin meinasi mennä rajamiesten (tai taisi olla rajanainen) kanssa neuvotteluksi, kun ei virallisia henkkareita mukana ollutkaan.

Vaan pitääpä alkaa pistämään kamoja valmiuteen, että tulee tuliaiaiksi muutakin kuin tulppaaneja ja kokemusta. Keskiviikkona jatkuu.

Lentolippujen hinnoittelu uusiksi: kilohinta käyttöön

Aiemmin Ryanairikin mietti läskimaksun asettamista lennoilleen. Monella lentoyhtiöllä tuo on jo käytössä. Erityisesti jenkeissä, jossa homma varmaan on mielettömän hyvä bisnes.

Iltalehti kirjoittaa (http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2010012010964181_ul.shtml), että Air France-KLM aikoo ottaa käytännön myös. Vaan miksipä ei. Jos asiakas vie kahden asiakkaan paikan, niin tokihan siitä pitää maksaakin.

Koska painon tai ruumiinrakenteen tulkkaaminen lähtöselvityksessä ei välttämättä aina ole tasapuolista ja riippuu aina toimihenkilöstä, niin tarvitaan parempi ratkaisu. Ja parempi ratkaisu on tietenkin kilohinta. Jokainen maksaa sen verran kun sattuu painamaan. Punnitaan laukut ja matkustana (jää se vara, että voi kanssamatkustajille sano että ”mulla on tosi paljon tavaraa tuolla laukussa”) ja lasketaan hinta siitä. Varatessa pitäisi paino ilmoittaa ja se sitten tarkistettaisiin lentokentällä (vaikka +/- pari kiloa, niin ei tarvii jättää lentokentän kallista patonkia väliin).

Hienoja mainoksiakin voisivat firmat tehdä ”Erikoistarjous! Ryanairin lento Tampereelta Frankfurtiin vain 0,40EUR/kilo! Varaa matkasi heti. Kiloja rajoitetusti!”.

leijonien silittelyä

Meinaa olla aamut näin loman jälkeen vähän vaikeita. Pieniä motivointivaikeuksia saada itsensä liikkeelle. Ei ole valmista aamiaispöytää johon mennä istumaan. Ei tosin ole nyt ollut ei-valmista aamiaistakaan tarjolla. Kaapit ovat mahdollisesti tyhjempiä kuin kukkaro tällä hetkellä. Pitänee tänään kauppaan varmaankin mennä tekemään täydennysostoksia. Viimeiset roposet jos ruokakaupan tuotteisiin sijoittaisi.

Niin. Leijonia.
Lomalla käytiin yhdessä puistossa, jossa oli mahdollista mennä leijonahäkkiin niitä silittelemään. Aika isoja kissoja ovat. Vähän semmosia karkeakarvaisia. Häkkiin menijöiden piti olla min 150cm pitkiä eikä leijonien edessä saanut millään tavalla kyyristellä. Ja ryhmässä piti pysyä. Vuorotellen sitten päästiin niitä leijonia taputtelemaan ja silittelemään. Turvaksi saatiin noin metrin mittaiset ehkä 2cm paksut kepit.
Kätevä ois varmasti ollut semmoisella alkaa leijonan kanssa nujuamaan. Leijona ois sitä keppiä korkeintaan lopuksi hammastikkunaan käyttänyt.

Vaan hieno elämys ja kokemus. Ei ollut siliteltävänä tosin semmoisia isoja vanhoja urosleijonia isojen harjasten kanssa. Olivat joko nuoria tai naaraita. Vaan hienoja silti.

4 työherätystä lomaan

Alkaapi loma lähestyä jo aika mukavasti. Neljä työherätystä vielä jäljellä: ke, to, pe ja ma. Maanantaina lähtee tosin jo lento, joten työpäivä jää hyvinkin puolikkaaksi.

Aika nopeasti odotus kuitenkin on sujunut. Ei ole kauaa kun lomaan oli vielä 7 viikkoa. Kuusi viikkoa, melkein puolitoista kuukautta, on sujahtanut ihan huomaamatta. Mukavata. Yleensä kun jotain odottaa, niin aika menee hitaasti. Pitänee nyttenkin pitää itsensä vain kiireisenä asiakkaiden kanssa, niin sujuu viimeisetkin päivät hyvin.

Täällä Frankfurtissa on ens viikonloppuna suomalainen joulubasaari, eli pienet suomalaiset joulumyyjäiset Dornbuschissa. Suomalaisia tuotteita kotiin ostettavaksi ja paikan päällä syötäväksi. Sinne siis.

väsy

Vaikkei hotellissa mitään kummoisempaa vikaa ollut, heräilin monta kertaa yön aikana. Ja nyt on sitten sitä myöten aika väsy. Aamiaisen toivat hotellilla oikein huoneeseen. Kyseessä ei ollut mikään luksuspalvelu, vaan käytännön juttu, koska mitään ruokailutilaa ei hotellilla ollut.

Työpäivä oli oikeastaan jo yhden aikaan paketissa, joten suuntasin taaseen Utrechtin keskustaan. Josko vähän paremman vaikutelma valoisalla saisi. Ja saihan sitä. Aurinkokin sattui vielä mukavasti paistelemaan, joten parisen tuntia sujui ihan mukavasti.

Väsy alkoi vaan sen verran jaloissa jo painaa, että palasin messuille päivän päättymistä odottamaan ja tarkistamaan, että olisiko sittenkin uusi potentiaalisia asiakkaita tavattavissa. Junamatkalla saattaapi uni tulla aika makoisasti. Saa nähdä tuleeko passintarkastusta Saksan suuntaan ajettaessa…

Ainiin. Täällä on kaikenlaisten pienten pikaruokaloiden seinustalla aina ”pikaruoka-automaatteja”. Kolikko automaattiin, luukku auki ja eväs luukusta ulos. Ja pitihän sitä tietenkin kokeilla. Jonkun jollain ilmeisesti lihakastikkeella täytetyn perunakrokettimaisen pötkylän söin. Ihan hauska tapa pikkuevästä ostaa.

Palmupuutarha, Palmengarten, Frankfurt am Main

Täällä Frankfurtissa on hieno ”nähtävyys” nimeltänsä Palmengarten, elikkäs käännettynä tuo palmupuutarha. On siellä palmuja paljon, mutta myös muuta nähtävää.

Tänään, Päivin synttärien johdosta, mennään siellä pitkästä aikaa käymään. Monesti siellä on joku teema, mutta en tiedä liekö tänään. Joka tapauksessa, siellä on useita erilaisia alueita, joihin on luotu erilaisia ilmastoja. Taitaa olla aavikkoa ja sademetsää ym. Hieno paikka.

http://www.palmengarten.frankfurt.de/deutsch/botanik/frame.htm

Vitosen on pääsymaksu, mutta sillä saapi lusmuta ilmeisestikin tuolla vaikka koko päivän. Ravintola löytyy myös, samoin kahvila, ettei näänny. Eväitään voi varmaan kans syöpötellä, jos ottaa mukaan.

Jos ei matkalaiselle pelkkä Saksan normaali luonto riitä, niin Palmengartenissa voi kokea sitten vähän laajemman leikkauksen erilaisista ilmastoista.