Ryhtiä lentokentille

Huomenna lennetään lyhyelle reissulle Suomeen. Lentokoneet on ihmeellisiä kapistuksia. Vaan vielä ihmeellisempää on monesti elämä lentokentällä ennen kuin koneeseen noustaan.

Lentoyhtiöiltä ja -kentiltä on minusta ihan aiheellista ”vaatia”, että asiakkaat olisivat kentällä sen melkein pari tuntia ennen lennon lähtöä. Voi olla jonoja ja muita kuitenkin ja turvatarkastuksessakin on joku aina mehupullon kanssa valittamassa, että kymmenen vuotta sitten sai vielä ottaa mehunsa mukaan. Kaikille asiakkaille ei uudet säädökset ja säännöt vaan mene jakeluun.

Vaan suuri osa osaa käyttäytyä koko lentokentällä olonsa ajan. Yleensä käy seuraavasti: olen ajoissa kentällä ja ajoissa läpi turvatarkastuksista ja muista virallisuuksista odottelemassa, että boarding alkaisi. Sanotaan, että ilmoitustaululla kerrotaan boardingin alkavan klo 11.45. Käsittääkseni boardingilla kuitenkin tarkoitetaan sitä, että porukka lastataan sinne lentokoneeseen. Turhan usein kuitenkin tuohon boardingin alkamisen aikaan alkaa ensin jostain joku työtekijä valumaan porttien suuntaan pyörittelemään papereita. Sitten ehkä vartin päästä aletaan varmistelemaan, että noinkohan matkustajia voisi jo koneeseen päästää. Onhan se tietysti selvä, että kone pitää siivota ja valmistella uusia matkustajia varten, mutta se tulisi joko tehdä ripeämmin tai sitten ilmoittaa myöhempi boarding aika.

Asiakkailta vaaditaan, että paikalla ollaan ajoissa jne, joten lienee ihan kohtuullista vaatia, että kun kentällä ilmoitetaan boardingin alkavan 11.45, niin se myös alkaa silloin. Tietysti jos kone on myöhässä, niin on asia erikseen. Mutta käytännössä aina käy kuitenkin niin, että konetta ei todellakaan aleta lastata asiakkailla kun boarding-aika koittaa.

Huomenna saapi asian taas todeta. Ollaan varmasti taas ajoissa kentällä ja turvatarkastuksien ohi odottamassa boardingin alkua, joka alkaa vähintään sen vartin myöhässä.

Tyhmiä ne on tietysti asiakkaatkin kännyköineen ja turvavöineen aina lennon päätyttyä. Heti kun renkaat maahan ottavat, alkaa turvavöiden klipse, kun niitä availlaan. Ja kännykät alkaa piippaamaan tekstiviestejä. Se, että koneeseen tulee mitään häiriötä tekstiviestien takia on tietenkin äärimmäisen alhainen, mutta jos asiakkaita pyydetään pitämään kännykät kiinni terminaaliin asti, niin perhana niin on syytä tehdä. ”Mutta kone on jo maassa, ei enää mitään voi tapahtua”, sanovat jotkut varmaan. Juuei, sun lento on jo turvassa, mutta ehkä häiriö tulee kuitenkin ja kone ei pääse ajoissa seuraavalle lennolle (tai tapahtuu joku muu onnettomuus). Äärimmäisen epätodennäköistä, mutta kuitenkin. Säännöistä ja aikatauluista pitäisi pitää kiinni molemmin puolin. Nii!

tromboosia vastaan

Pitkillä lennoilla on kohonnut tromboosin, eli laskimoveritulpan, eli verihyytymän aiheuttaman verisuonitukoksen riski. Pitäisi muistaa käpötellä pitkin lentokoneen käytäviä ja kipristellä varpaita ja taivutella nilkkoja jne, jotta veri jaksaa kiertää kunnolla, eikä jää jumimaan ja hyytymään suonien mutkiin.

Sairaalassa jos joutuu pidemmän aikaa makoilemaan, on tarjolla sama riski. Tietysti jos on vuodepotilaana on vähän paha lähteä sairaalan käytäville kipristelemään. Siksipä sairaalassa tökätäänkin vuodepotilaita päivittäin piikillä mahaan. Mikähän tuon pistoksen nimi olikaan… joku mahapiikki kuitenkin. Pitää hyytymät loitolla. (ihan kuin joku mainos ”Hanki sinäkin oma mahapiikki jo tänään! Mahapiikki, pitää hyytymät loitolla”).

Lento Mauritiukselle kesti yli 10h jolloin riski on jo käsittääkseni selvästi kohonnut (verrattuna ainakin johonkin Suomi-Saksa-pyrähdykseen). Varmaankaan ei tullut lääkärien suosittelemaa määrää jumpattua lennon aikana, mutta ilman tulppia selvittiin. Reissun aikana tutustuttiin saksalaiseen lääkäripariskuntaan (tai taisi se vaimo olla hoitaja, eikä lääkäri), jotka tiesivät trombooseista hyvinkin paljon meitä enemmän. Liikunta lentokoneen ahtailla käytävillä ei lääkärimiestä ilmeisesti juurikaan innostanut, sillä hän oli varannut mukaansa tuommoisen mahapiikin, jolla itseään pisti ennen lentoa. Ja oli varmasti tehnyt sen tulomatkallakin. Käyhän se tietysti niinkin, kun on pääsy oikeisiin tarvikkeisiin.

Vaan ei tuo tromboosi mikään leikin paikka ole. Aivoissa johtaa ripeästi kuolemaan moinen ja raajoissakin isompiin ongelmiin. Eli jos ei soveltuvia piikkejä omasta lääkekaapista tai lääkärikaverilta löydy, niin on syytä kipristellä ja jumppailla vaikka vähän liikaakin jos tulee pitkiä paikallaan istumispätkiä lennoilla, automatkoilla tai muualla.