SM-mestaruus! Salibandykausi päätöksessä

Niinpä se on tämän kauden salibandypelit taputeltu. Kausi päättyi parhaalla mahdollisella tavalla voittoon. Ja kun pelinä oli vielä loppuottelu Saksan pienen kentän (3vs3) salibandyturnauksessa, niin SM-mestaruus tuli. Siis Saksan mestaruus. Mielettömän hienoa! Joukkue venyi finaalissa 0-2 tappioasemasta lopulta 4-3 voittoon.

Lauantaina oli jo tiukka vääntö Nürnbergiä vastaan, jossa oli pakkovoiton paikka. Häviäjä ulos mitalipeleistä. Alla oli alkulohkon tappio Hochdahlia vastaan (joka kaadettiin finaalissa) ja voitto Kielistä. Voitto taisteltiin ja sitten välierässä kaatui Seimms melko kevyesti.

Finaalissa oli tunnelma kohdallaan. Hochdahlilla oli (lajin yleisen suosion huomioon ottaen) todella paljon kannattajia paikalla, jotka muistivat pitää myös ääntä ja kannustaa omiaan. Pelin toisella puoliskolla paikalla olleet n. ”5 Frankfurt-fania” sai lisävahvistusta, kun paikalla olleet muut joukkueet alkoivat kannustaa meitä.

Pokaali saatiin nyt siis Frankfurtiin! Uskomattoman hieno turnaus kokonaisuudessaan! Tietysti lähinnä sen takia, että voitettiin 🙂

JEJEJEE!

Mestaruusturnaukseen!

Niinpäs siinä sunnuntana kävi, että oltiin voitokkaita salibandyn Saksanmestaruusturnauksen karsintapeleissä.
Edessä oli aikainen herätys ja lähtö Frankfurtista vähän ennen kasia aamulla. Eka peli Ludwigshafenissa kymmeneltä.

Eka peli aina nihkeä, mutta voitoksi se kuitenkin taipui lukemin 7-4, jos oikein muistan. Isäntäjoukkue Ludwigshafen joutui nöyrtymään. Kaksi lohkoa oli tarjolla, kussakin kolme joukkuetta. Lohkon ekat pelasivat sitten toisen lohkon kakkosia vastaan. Voittajat niistä lopputurnaukseen. Eli kolme peliä oli yhdessä päivässä jaksettava.

Idän suunnalta turnaukseen oli osallistumassa Dessau ja Zwickau, joista Dessau pelasi meidän lohkossa. Hävisivät Ludwigshafenille jotain 5-7. Ei pöllömpi suoritus, kun kenttäpelaajia oli vain kuusi.
Skandinaaviset veteraanit oikein innostuivat Dessauta vastaan ja seurahistoriaa uudistettiin. Uudet ennätysvoittolukemat kirjoitetaan numeroin 27-0. Ehkäpä olisi syytä saada sääntö, että maalieron ollessa vaikkapa 15, peli keskeytettäisiin toisen voittoon.

Tuolla voitolla oli lohkovoitto siis meidän ja edessä oli vielä yksi peli toisen lohkon kakkosta Schriesheimia vastaan, joka pelasi hyvin Kasselia vastaan (joka taas kertaalleen onnistui meidät päihittämään). Väsymys jaloissa alkoi jo painaa ja vastustajan kaverit näyttivät olevan keski-iältään vähintään kymmenen vuotta nuorempia.
Tekniikka vielä kuitenkin pelasi ja finaaliturnaukseen Hochdahliin on suunta. Lukemiksi lopulta taululle tuli rumat 26-5. Maalinteko tuntuu joukkueelta onnistuvan. Ainakin heikompia vastaan. Onnistumisia tarvitaan sitten finaaleissa, kun vastassa on todella hyviä joukkueita.

Taitaapi turnaus olla Suomen juhannuksena 19.-20.6. Fanimatkoja on vielä tarjolla 😛

kiekkoa ja palloa

Tulipahan noustua kuudelta katsomaan kun Ruotsi nöyryytti Suomen nollille. Eipä siitä kiekosta sen enempää. Perhana.

Eikä pallostakaan paljoa. Salibandypalloa jahdattiin viikonloppuna. Lauantaina naiset ja sunnuntaina sit junnut ja miehet. Ennalta heikoimmaksi arveltua Mainzia vastaan otettiin hassu alku ja 2 min jälkeen oltiin 0-2 tappiolla. Kääntyi se sit voitoksi kuitenkin. Ja kovimmaksi arveltua Erlenseetä vastaan nuijittiin 18 maalia. Erikoista.

Ei tullut montaa osumaa omaan sarakkeeseen. Poikittaisia mailoja ja tökkimisiä selkään sen sijaan vähän enemmän. Maalinedustalla maskissa olemisen etuja. Kaksi peliä on pikkukentän Hessenliigaa jäljellä. Sitten karsintoihin josko taas lopputurnaukseen päästäis pronssia kirkastamaan.

Nyt se kävi!

Unohtui merkintä eiliseltä. Hyvitellään nyt näin lauantaimerkinnän merkeissä. Facebookkiin näyttää tulevan merkinnät taas ihan oudoilla viiveillä.

Herätys näin lauantaiaamun piristykseksi oli jo 10min ennen kuutta. 5:50! Huh. Ehti sopivasti laittaa lasin mehua ja kahvit porisemaan ennen kuin Mertsi aloitti selostuksen.

Osoitteessa http://www.eurovisionsports.tv/olympics/ voipi seurata tällä kertaa jopa ulkomailta käsin Ylen olympialähetyksiä. Pitkästä aikaa Mertarannan selostuksella peli. Eihän tämä Suomi-Saksa -peli suuria elämyksiä tarjoa, vaikka tiukka peli toistaiseksi onkin.

Tänään on päivällä luvassa sählyä. Tuomarointia. Naisten Hessenliigaa. 🙂
Huomenna sitten kolme peliä miesten Hessenliigaa. Tosin pelaajana sitä.

Pakkaset paukkuu

Uuden vuodeen jälkeen täälläkin paukkuu yllättäen pakkaset. Ja lunta tulee. Ihan talvinen fiilis siis.

Saksalaisten talojen vähäiset eristykset muistuttelevat itsestään. Kylmä on sisällä, vaikka patterit hohkaa kovalla. Ensi viikolla pitäisi kai olla täällä vieläkin kylmempää. Ihan siis enemmän kuin -10°C. Vielä vähän kylmemmäksi kun menee, niin saksalaisten mielestä aletaan lähestyä sitä ”helvetin jäätymispistettä”. Ehkäpä Eintracht Frankfurt voittaa sitten Bundesliigan.

Jossain iltalehdessä oli eilen(?) juttu, että Ruotsissa oli kans ollut jäätävää. Olikohan se, että -38,8 astetta. Melko vilpoista. Ruotsalaisille varmasti aika jännä elämys, kun ulkona ja saunassa on samat lukemat, toisessa vain pakkasta.

Tänään pitkästä aikaa sählypalloaharjoituksiin. Puolentoista viikon päästä jatkuu nimittäin ”Luoteis-Saksan” liiga. Edellisen kerran salibandymaila on tainnut olla kädessä marraskuussa. Noinkohan muistaa vielä miten päin sitä pidetään, tai miten sitä käytetään…

Utrechtista päivää

Juu, terveisiä Hollannista. Työmatkaa pukkasi ja halpis-hotelli yllättäen tarjosikin wlan-mahdollisuuden. Ylläri siinä mielessä, että paikan nimi on niinkin hieno kuin ”Little Siam”. Respassa ei kuitenkaan suureksi yllätykseksi näkynyt pieniä siamilaisia kaksosia, tai pieniä siamilaisia kissoja (kuuluisikohan niitä nykyään sanoa sitten laosilaisiksi kaksosiksi tai kissoiksi..).

Junamatkalla Saksasta Hollantiin taputtelin itseäni olalle, kun huomasin, että olin fiksuna kaverina jättänyt passin kotiin. Luulin jo, ettei mitään passeja rajalla kysellä, mutta kyllähän sieltä sitten passien kyselijät tulivat. Ajokortilla ja luovilla selityksillä kuitenkin uskoivat, että en ole pahojani tekemässä, vaan ihan hyvin aikein liikkeellä. Vähän oli kuitenkin kuumat paikat. Voipi olla, että ens kerralla muistaa passin ottaa matkaan.

Päivän päätyttyä ja hyvän ruoan jälkeen kävin kierroksen Utrechtin keskustaa kiertämässä. Yllättäen näin maanantai-iltana missään ei ollut mitään. Ja kun pimeäkin ennätti ennen kävelykierrosta tulla, eipä kaupunkia halkovissa kanaaleissakaan ollut juuri näkemistä. Joten ennen kuin huomasinkaan olin jo kävelemässä takaisin hotellille. Ja täällä ollaan.

Eilen, sunnuntaina, oli lisäksi vielä salibandyssä pelipäivä Länsi-Saksan Regionalliigassa, joten olo on melko poikki. Turpaan tuli peleissä (toisessa tosin ”vasta” jatkoajalla). Omaan sarakkeeseen taisi tulla kumpaankin peliin kaksi maalia ja kaksi minuuttia pahojen poikien boksissa. Harvemmin sieltä käsin tulee pelejä katseltua.

Onneksi tämä työreissu ei ole kovin pitkä ja pääsen jo huomenna kotiin. Ja ensi sunnuntaina taas tuota sählyä harjoittamaan, kun on liigan seuraava pelipäivä.

vain SM-pronssia

SM niinkuin Saksan mestaruus nimittäin.

Viikonloppuna pelattiin siis salibandyn pienen kentän Saksan herruudesta. Kolme alkusarjan peliä lauantaina ja sitten välierät+finaalit sunnuntaina.

Lyhyestä virsi kaunis (pitkät virret eivät ilmeisesti kansaa kiinnosta, kun tuommoinen sanontan on olemassa..): Voitetiin kaikki alkusarjan pelit lopulta melko kevyesti. Välierässä tupellettiin ja hävittiin Bonnille. Perseenperse.

Pronssipelissä sitten nuijittiin Nürnberg , kun pelattiin ”omalla tasolla”. Välierässä omat jalat oli jotenkin niin hitaat että ei meinannut tulla pelistä mitään. Bonn vielä onnistui ”tuurilla” tekemään kolme melko nopeeta maalia pelin alkupuoliskolla (lirumalla, tolppien kautta ja selän takaa huitaisemalla), joten vaikeaksi muuttui urakka heti alussa. Eikä siitä sitten mitään tullutkaan.

Pronssipeli sentään sitten tosiaan vietiin. Ensi vuonna sitten kultaa!

välineurheilua

Hassua miten paljon lopulta välineillä on urheilussa merkitystä.

Eilen toi salibandytreeneihin Suomessa käynyt pelaaja mulle uuden mailan. Vanha maila taitaapi olla jo kymmenen vuotta vanha, eli ei ole jäykkyydeltään ja muilta ominaisuuksiltaan ihan samaa luokkaa kun nykypäivän mailat. Jännä, että tuommosissa mailoissakin tapahtuu niin paljon kehitystä.

Vaan yhtä kestäviä eivät taida olla. Kun vajaa vuosi sitten toin Suomesta itse uuden mailan (joka oli kans pirun paljon parempi kuin tuo Vanha), niin se meni jo rikki puolen vuoden jälkeen (tosin pelitilanteessa).

No joka tapauksessa. Maila samantien pois paketista ja testiin. Ja hyvin toimi.

Tietysti ”tatsi” ei vielä ihan täydellinen ollut, mutta mm. laukaukset lähti ihan eri malliin.

Eli ei se ihan pelkkää selittelyä ollutkaan, kun mailan viaksi mm. huonot laukaukset laitoin 🙂

Salibandy, Unihockey, Floorball

Eli siis sählyä monessa tapauksessa. Ainakin mitä eilisiin harjoituksiin tuli. Harjoituksista ei jäänyt muistoksi kuin puujalka pienen polvitaklauksen uhriksi jouduttuani.

Frankfurtin unihockey-joukkue (TSV Berkersheim), jossa siis pelaan, saavutti Hessenin mestaruuden hyvissä ajoin ennen kauden päättymistä ja sitä kautta sai myös suoran lipun Saksan mestaruus -turnaukseen. Jihuu. Kyse ”pienen kentän” unihockeystä, eli kolme vastaan kolme -asetelmaa. Viime vuonna tuli pronssia. Tänä vuonna pistettävä paremmaksi.

Omalta osalta tänäkin vuonna tosin pelit jäi suht vähiin joukkueen sisältäessä nipun parempia pelaajia. Kahden pelin saldona tosin tuli kolme pistettä per peli (2+1 ja 1+2).

13.-14.6. on KF(Kleinfeld) lopputurnaus Hochdahlissa, jonne pitää lähteä vaikka cheerleaderiksi kannustamaan, jos/kun joukkue vilisee niin paljon ”tähtiä” ettei pelaavaan kokoonpanoon mahdu.

”Oikeaa” viidellä viittä vastaan salibandya pelaa Frankfurtin porukka tänä vuonna Butzbachin kanssa yhteisjoukkueella ja johtaa nyt niukasti sarjaa nihkeän kauden alun jälkeen. Ensi vuonna koetetaan saada Frankfurtista ihan oma Großfeld-joukkue.

Hieno video lajiin liittyen: http://www.floorball-frankfurt.de/zorro-video-von-salming-sehr-geil/

Tulipas joutava blogi-merkintä…