sampopampo yllätti

Suureksi yllätyksekseni sain viime viikon lopulla puhelinsoiton Sammolta. Laitoin sinne siis sähköpostia, että en oikein sulata niitä kk-maksuja ja korkoja joita koettivät saada.

Ilmeisesti ulkomailla asuminen ja vihjaaminen, että asioista enemmän tietävien tahojen mukaan ko. kulujen periminen voidaan tulkita kohtuuttomaksi, auttoi asiaa. Nimittäin kulut mitätöitiin ja tilin lopetuskin onnistui samalla puhelulla.

Ekan kerran kun soittivat, niin sanoivat että neljä muistutuskirjettä olivat jo lähettäneet. Toisen puhelun aikana selvisi, että eka kirje oli jo tullut takaisin ja asiakastietoihini oli tullut merkintä, että osoite on tuntematon. Toinen, kolmas ja neljäs kirje olivat jääneet lähettämättä, kun osoitetta ei ollut. Mieluusti olisivat kuitenkin siitäkin laskuttaneet. Reilua.

Mutta lopulta tilanteessa kävi kuitenkin hyvin. Vähän paha maku jäi suuhun, mutta lopputulos kuitenkin tyydyttää. Ei tarvise Sammon odotella minua asiakkaaksi, eikä kenenkään nyt tämän merkinnän takia kannata harkita Sampoa pankikseen, vaikka tilanne sopuisasti raukesikin.

Kalevala

Ostin Suomessa käydessäni ”Lasten Kalevala”-kirjan, joka on siis Kalevala kirjoitettuna ”selkosuomella”. Ajattelin, että kansalliseepoksemme lukeminen runomitassa olisi melko pitkä ja raskas lukuprojekti, joten päätin mennä näin hieman matalamman aidan kautta.

Hieno teos! Tosin Lemminkäinen on aika paska jätkä.

Soveltuuko tuo ”Lasten Kalevala” sitten lapsille on toinen juttu. Teoshan kuitenkin on pääasiassa tappeluita, kostamista ja tyttärien vonkaamista. Vaikka tappelut ja tapot pääasiassa laulamalla ja loitsimalla hoidetaankin, ei se niiden karuutta poista. Iltasaduksi lapsille en eeposta suosittelisi.

Vielä on eepoksen luku vähän kesken, joten en tiedä miten esim. Lemminkäisen käy. Toivottavasti saa ansionsa mukaan. Ei osaa kunnolla laulaakaan.

Jouhakaisen Väinämöinen lauloi suohon jo heti alussa. Sampo on jo tehty ja uponnut. Katkera Louhen akka lähetti kulkutauteja ja karhun Väinölään kostoksi. Väinämöinen kuitenkin hoitaa varmasti moiset laulamalla tai tuoreella koivuisella kanteleella (hauen päästä tehty kantele kun pääsi uppoamaan Vellamon väelle järven/meren pohjaan).

Jonkun verran kirjassa on mukana myös runomittaan kirjoitettuja kohtia. Ei ko. teoksen lukeminen runomitassakaan mikään mahdottomuus olisi. Pitänee hankkia tuo ”oikea” Kalevalakin jossain vaiheessa.