Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito, eikä sekään ole kovin tärkeää

Joku varmaan vanha japanilainen sanonta tapaa sanoa että ”Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito, eikä sekään ole kovin tärkeää”, tai ainakin aika lähelle noin.

Tuossa on kyllä jonkinlainen totuus mukana. Puutarhan hoito on vieläpä varsin hauskaa hommaa. Mukavahan se on n. 30 asteen lämmössä nurmikoita ja pensaita ja puita siistiä, karsia, leikata ja kohentaa. Pientä hyötyliikuntaa ulkoilmassa, ja tuloksena tulee jotain näkyvää.

Meidän puutarha (se muutama neliö, joka siitä ns. ”hyötykäytössä” on) on muuttanut oikeastaan joku kesä muotoaan. Viime kesänä oli pieni ”kivipuutarha” (jotain kiviä ja niiden luona viihtyviä kasveja) keinotekoisessa pienessä rinteessä. Nyt on perinteisempi kukkapenkki, jossa myös mansikoita ja raparperia (joista Päivin pitäisi tehdä ilmeisestikin loppukesästä piiras. Vuokranantajat, jotka kävivät eilen kahveella, ehdottivat että yhdistetään heidän pari mansikkaa samaan piiraaseen, niin saadaan ehkä jopa piiras halkaisijaltaan 10cm :)).
Ruusupuskista tulee hienot kunhan alkavat kukkia. On niin pirusti nuppuja.

Ja tuo kaikki. Ei se ole edes kovin tärkeää. Ja kaikki muu on vielä vähemmän tärkeää.
Vähemmän paineita, parempia tuloksia. Niin töissä kuin vapaa-ajalla. Näitä eväitä suosittelen.

Pekka Häntä

Mietin tuossa, että kun Pekka Töpöhäntä tietokilpailun (taisi matematiikkikilpailu olla) yhteydessä kommentoi että ”pelkkä Pekka” Monnin kuuluttaessa lavalla ”Pekka Töpöhännän”, niin eikö tuossa nimessä se ”töpö” se solvaava osa ole.

Eli Pekkiksen nimi olisi ehkä oikeasti ”Pekka Häntä”. Onhan sillä joku sukunimi oltava!

Huijauslinjallahan herra Häntäkin tuossa matikkakilpailussa oli. Ei se itse saanut sitä laskutoimitusta laskettua! Sen sijaan Kalle Kyykäärme Kankaanpäästä kertolaskun ratkaisi ja taululle pitkulaisella ruumiillaan heijasti. Petkuhuiputusta siis Pekka Hännän toiminta myös. Ei taidakaan olla Mr. Häntä juuri Monnia parempi…

Miettikääpä sitä, kun lapsille Pekka Häntää näytätte 😉

parturireissu.. nyt kävi näin

Koetinpas tuossa eilissä aamuna ”vakioparturiin” mennä ihan aamusta. Ko. kioski toimii ilman ajanvarausta, eli vähän on tuuristaan kiinni, että pääseekö suoraan leikkaukseen, vai meneekö jonotukseksi. Noh, jonottaa olisi pitänyt, joten sanoin ”tschüss” ennen kuin parturi ehti kissaa sanoa (pitääkin varmaan alkaa tuota sanontaan käyttämään saksaksi..).

Noh, uusi yritys sitten töiden jälkeen. Vielä mitä! Pidempi jono. Eikun vaan taas autolle.
Mutta juuri ennen kuin istahdin autoon, tuli mieleen ajatus: parturointikone!
Samantien paikallisen Prisman (Toom) elektroniikkaosastolle ja Philipsin kone kainaloon. Kakskymppiä maksoi muuten. Kone kädessä sitten kävelin hymyillen parturin ohi. Heiluttelin parturille parturointikonetta hymyillen. Ainakin ajatuksissani.

Kotona pakettia aukoessa hiipi mieleen ajatus, että noinkohan oli oikea valinta. Onneksi käyttöohjeessa sanottiin heti alussa että ”Onneksi olkoon – Teitte oikein valinnan”! JES!! Vähän hyvä tuuri!

Ehdotin Päiville heti, että parturoimaan vaan, mutta nälkä oli liian suuri. Syötiin siis. Sitten luin käyttöohjeesta, että ”liikuta kotiparturia hitaasti. Muuten se ei toimi”. Ahaa! Tartuin siis Päiviä olkapäistä ja liikutin hitaasti kylppäriin. Ja jo toimi! Parturointi saattoi alkaa.

Ja hyvähän siitä tuli! Ei vaatinut harjoittelua. Se tosin sanottiin ystävällisesti jo pakkauksenkin kyljessä. Kätevä peli. Hiukset on nyt sopivan lyhyet (Päivi tosin sanoi aamulla jo odottavansa että ne vähän kasvavat) ja jatkossakin parturimaksuissa säästää vuosittain ihan kymppejä, kun kotiparturi ajelee. 🙂

Auf wiederscheiden.

Päivää vaan

Onpas tullut pieni tauko tähän blogiloiseen. Kiirettä on nimittäin pitänyt. Pitäs osata irrottautua töistä paremmin, kun kello työajan päättymiseski kilahtaa. Jättää työasiat omaan arvoonsa iltaisin.

Ajotunnit etenee. Taitaapi nyt olla takana kolme tai neljä ajotuntia. Eilen ajeltiin naapurikylän keskustassa möllliläisiä (eli mörfeldeniläisiä) väistellen. Ajokoulumaisesti sammutin mopon tietysti pariin kertaan liikennevaloissa. Ensi viikolla sitten on ajotunnilla alla iso pärrä. Tuli eilen sen verran hämärä, kun oli tarkoitus jo pärrää vaihtaa, joten jäi ensi kertaan sillä ajelu. Vaan kyllä tuntui 70kmh nopeuskin jo ensikertalaiselle aika kovalta. Varmaan isommalla pyörällä on vakaampi olo sitten.

Suomessa oli tarkoitus tällä viikolla käydä, mutta pahis-tuhkat saapuivat ja sulkivat kentät. Kekseliäimmät ”vääräleuat” jo netissä kirjoittelivat, että Islannilta vietiin nyt koko talouden romahtamisen jälkeen vielä tuhkatkin pesästä. Hauskaa.

Uusia kalastuslajeja. Rapala hoi!

Onhan se vanhanaikaista sokkona talvella reiästä pilkkiä. Eikö olisi kätevämpää työntää siitä reiästä ”tähystin”, jossa iskuri. Monitorista katseltaisiin mitä tähystin vedessä näkee ja kalan kohdalla painettaisiin iskurinappia, jolloin tähystimen iskuri iskisi kalalle piikin päähän. Tietysti tähystimen edessä olisi joku koukku tms. johon matonen/toukka laitettaisiin houkuttimeksi.

Lehmilampitähystys olisi sitten Lehmilampipilkin sijaan. Ois se vaan hienoa.

Tai toinen laji. Kesälle. Kauko-ohjattava uistin, jossa joku laukaistava piikki tai sähköisku. Kauko-ohjaimella ohjailtaisiin uistinta ja ohjaimen monitorista katseltaisiin mitä näkyy. Voisi käydä härnäämässä haukia ja yrittää sitten vaikka karkuun niiltä, jos kalan nappaaminen liian helposti kävisi. Kala sitten iskiessä uistimeen tai sen koukkuihin, olisi uistimessa joku lamautin, jonka ansiosta kala sitten nousisi pintaan poimittavaksi. Tai tietysti jos uistimessa tehoja riittäisi, niin voisihan sillä kalan väsytelläkin (tosin jos uistin on kalan mahassa asti, niin sieltä on ehkä huono ohjailla kalaa.. siksi lamautin). Tietysti uistimessa olisi pieni paikannin, että kauko-ohjaimesta näkee kans, että missä suunnalla uistin on (että saapi sen lamautetun kalan haettua).

Rapala!!! Näitä kansa haluaa. Tai ainakin minä. 🙂
Tuotanto käyntiin!

Kypärä hankittu

Niin se moottoripyöräprojekti vaan etenee. Takana on yksi ajotunti ja tänään edessä toinen.

Eilen käytiin ostoksilla ja kypärät on hankittu. Ei meinaa lähteä päästä irti, kun kerran saa kupolinsa sisään sujautettua. Lie vähän turhankin tiukka, mutta vähänhän sen pitäis antaa sitten periksi käytössä.

Louis.de on valikoimaltaan ja mielestäni hinnaltaan myös erittäin hyvä nettikauppa. Pitkin Saksaa on myös myymälöitä (joista yhdestä kypärät käytiin siis ostamassa). http://www.louis.de?topic=empfehlung&artnr_gr=216760 tuommoinen hattu on mulla.

Sitten vielä takki, housut, kengät ja hanskat. Ne vielä odottaa valitsemista (eli sopivien tarjousten löytymistä) ja uutta visiittiä Louisilla. Toinen alan myymälä lähellä Frankfurtia on http://www.bikercity-motorrad.de

Hyvää pääsiäistä, Aprillia!

Täällä päin lehdillä on kans tapana piilottaa aina aprilliartikkeli 1.4. painokseen. Itse asiassa jo eilen ilmestynyt pieni paikallislehti kertoi Sensaatio-uutisena, että meidän Walldorfiin vedetään metrotunneli korvaamaan paikallisjunaa. Tohkeissamme artikkelia ensin luettiin ennen kuin tuli mieleen, että perhana aprillipäivä on huomenna (siis tänään).

Asiakas perui tekstiviestillä tämän päivän tapaamisen aamusta. Toivottavasti se ei ollut aprillipilaviesti 🙂
Nyt siellä kiroaa, kun Räsänen ei tullutkaan tapaamiseen.

Pääsiäisvapaat alkavat onneksi juuri! Neljä päivää ainakin suurimmaksi osaksi offlinenä. On jo aikakin. Tsekkeihin rajan taakse rentoutumaan ja halvasta kaljasta nauttimaan!

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Ylikiire

Niin oli kiireinen päivä, ettei ehtinyt kirjoittamaan blogiin mitään järkevää.

polakit ryösti hyväntekeväisyyskamat

Kirjoittelin joskus aiemmin, että täällä päin on pari kertaa vuodessa ”Sperrmüll”-päivät, jolloin ihmiset saavat hilata kadulla kaiken roinan mitä eivät enää tarvitse ja kaupunki vie ne kaatikselle kerralla. Siis tyyliin sohvat, patjat, kirjahyllyt jne. Ja että meidän kylällä ilmestyy aina kymmeniä puolalaisia pakettiautoineen keräämään noita tavaroita.

Sattumalta nyt osui samaan aikaan hyväntekeväisyyskeräys. Köyhille kenkä- ja vaatelahjoituksia. Joutavat kengät ja vaatteet pussiin, nitojalla lappu ”tämä on hyväntekeväisyysjärjestö xy:lle” pussiin ja kadun varteen odottamaan noutoa. Hieno systeemi. Ei tarvitse muuta kuin laittaa pussiin ja jättää portin pieleen. Ei tarvitse mennä käymään erikseen missään kierrätyskeskuksessa tms.

Vaan arvatkaapa vaan mitä seuraa, kun on talousromun vientipäivä ja hyväntekeväisyyspäivä lähekkäin. Ja puolalaiset ajalevat katuja hitaasti pakuillaan tavaraa keräten.

Juuri niin. Veivät sitten meidän portin pielestä vähäosaisille tarkoitetut pussit täynnä kenkiä ja vaatteita. Huusin paskiaiselle vielä perään, mutta hyppäs pakuunsa ja ajoi pois. Hieno mies! Perkele.

Liityin välittömästi sen väestöosuuden piiriin, joka kannattaa yleisen ”Sperrmüll”-päivän poistamista. Helvetti varastivat pihasta hyväntekeväisyyteen tarkoitetut kamat. Siat! Mm. Darmstadtissa Sperrmüll-päivät on järjestetty toisin. Jokainen talous voi kai kaksi kertaa vuodessa tilata ”Sperrmüllajon”. Kaupunki sitten ilmoittaa, että milloin ehtivät kamat hakemaan (eli milloin on tarpeeksi noutoja tarpeeksi lähellä toisiaan) ja väki laittaa joutokamat pihalle sitten noutoa edellisenä päivänä. Ei pääse puolalaiset rikolliset iskemään väliin, kun eivät tiedä milloin noudot on.

Aiemmin kannatin puolalaisten romun hakureissuja, koska eipä me niitä enää mihinkään tarvita. Hyvä jos kelpaa ja päätyvät mahdollisesti vielä johonkin hyötykäyttöön eivätkä pelkästään kaatopaikalle. Vaan nyt kun on nähty, että mukaan lähtee myös muuta kamaa, niin kantaan on tullut muutos. Aiemmin jo jonkinlaista harmia oli, kun tukkivat kadut pakuillaan kun olivat pysähtyneet lastaamaan (ilmeisesti ihan sama niille, vaikka ”kunnon kansalaiset” joutuvat odottamaan, kun he arvioivat romujen jälleenmyyntiarvio ja järjestystä jossa kamat ruosteiseen pakuun lastataan). Lisäksi sitten illan päätteeksi ajavat autot yhden isomman kentän laidalle, purkavat jälleen kamat, pakkaavat uudestaan ja jättävät ylimääräiset kentän laidalle lojumaan. Ei puhettakaan, että niitä kamoja vietäisiin takaisin johonkin, josta kaupunki ne sitten vakioreitillään poimisi. Välinpitämättömät ajattelemattomat kunniattomat polakit. (no totta puhuen on siellä latvialaisia ja liettualaisiakin joukossa… samaa sakkia kuitenkin).

Pah!

teoriatunnille tänään taas

Tänään jatkuu taas liikennesääntöjen opettelu. Toivottavasti on jotenkin järkevämpi tunti tällä kertaa. 10 tuntia teoriaa pitää käydä istumassa. Onneksi tarjolla on jopa kolme paikkaa, jossa opetusta tarjotaan, joten voidaan aika tehokkaasti ja ripeästi käydä olemassa paikalla. Tietysti pitää olla kymmenen erilaista teoriatuntia/-aihetta, joita käydään kuuntelemassa.

Tietääkö joku, että milloin Suomessa pääsee sitten pyörää käpistelemään? Siis jos käypi ajokortin laajennosta… pitääkö olla tietty määrä teoriaa pohjalla, vai mitenkäköhän?

Käytiinpäs eilen muuten katsomassa kun Sunrise Avenue veti akustisesti täydessä salissa Aschaffenburgissa. Hyvin toimi! Muistoksi tarttui pari levyä ja neljä paitaa. Kaikki nimmareilla. Menevät arvottavaksi saurum.de:ssä/lumoava.de:ssä.

Jep. Vaan jospa sitä taas töitä…