Hyvä Suomi!

Ja niin kaatui eilen tsekki.

Netin kautta piti katsella melko rakeista streamia tosin.

Ulkomaille kun ei Ylen live-striimi näy. Rajoittavat jotenkin mokomat.

http://www.livetv.ru sivuston kautta löytyi kuitenkin ihan kelpo striimi, jolla peliä pystyi seuraamaan.

Tänä vuonna Suomi voittaa siis taas maailmanmestaruuden. Siis tänäkin vuonna. Muistakaa se.

Butzbach Open -sailbandyturnaus

Kuten eilen mainittu, niin lauantaina oli salibandyturnaus, joka ei mihinkään liigaan liittynyt, vaan oli ihan vain tuommoinen Open-turnaus, jossa oli kaikkiaan jopa kymmenen joukkuetta aina pohjoisesta Kasselista ja eteläisestä Karlsruhesta saakka.

Meillä Frankfurtilla oli pelaajia tarjolla jopa niin paljon, että jakauduttiin kahteen joukkueeseen. Ykkösjoukkueeseen sijoitettiin nippu parhaita pelaajia, jotta turnausvoittoon olisi mahdollisuus.

Eli kakkosjoukkueen pelejä pelasin siis. Pelit olivat lyhyitä, vain 15 min kestäviä. Yhdeksän pelaajaa (eli kolme kenttää) kun oli, niin eipä 3-4 kertaa enempää ikinä kentällä päässyt per peli olemaan. Ja kun maalintekovastuu oli hyvin pitkälti kentän harteilla, jossa pelasin, niin äärimmäisen suurta menestystä ei koettu. Ja 9 pelaajasta kaksi oli tyttöjä ja neljä oli pelaamassa turnauksessa ensimmäistä kertaa. Suuria odotuksia ei siis asetettukaan.

Alkulohkon pelit meni yhtä lukuunottamatta varsin hyvin. Marburgille hävittiin, vaikka piti voittaa. Sitä myötä tultiin sitten kahden joukkueen kanssa tasapisteisiin taistelemaan lohkon toisesta sijasta. Vaan kun ekassa pelissä mietittiin lähinnä vielä, että mitenkä mailasta tulisi pitää kiinni, niin maalieron turvin jäätiin sitten lohkossa kuitenkin neljänneksi. Ja loppusijoitus oli kahdeksas. Jos oltais eka peli hävitty vähän pienemmällä maalierolla, tai oltais Marburg voitettu, niin oltais oltu vähintään neljäs. Pahus!

Vaan Ludwigshafenia vastaan oma peli sujui mainiosti. Kolme maalia tuli riemukkaasti täyteen ja voitto taisi tulla maalin erolla 5-4 tms. Hattutempun viimeistelin hienosti röyhkeällä maalille nousulla, joka tosin katkesi karkeaan sääntörikkeeseen, kun maila tai jalka jalkoihini siten osui, että siirryin lentoradalle. Ja juuri ennen kuin maahan takaisin mäjähdin sais vielä kosketuksen palloon ja itse ilmassa leijuen pallon maaliin siirsin. Varmaan hienoimpia maaleja mitä oon tehnyt.

Salibandyssa ei toisaalta saa hypätä, joten en tiedä miten tuo olisi pitänyt tulkita, jos sääntöjä olisi tiukasti noudatettu. Rikkeen seurauksena ilmalentoon kuitenkin jouduin.

Ehkä pitäisi sääntöjä kerrata. Varsinkin kun tuossa turnauksessa vielä kaksi peliä tuomaroin. Hyvällä tietämyksellä siis tuomarina toimin. 🙂

Jääkiekkomaa Sveitsi

Yleisökeskiarvoissa kuulemani mukaan Sveitsi pitää ykkössijaa Euroopassa. Jännä juttu, kun ottaa huomioon, ettei sarjan taso ihan huippuluokkaa kuitenkaan ole. Bernin halliin mahtuu kai vähän alle 17 000 katsojaa ja se on monesti/yleensä loppuunmyyty.

Klotenin stadioni oli huomattavasti pienempi ja paljon oli katsomoissa istumapaikkoja vielä vapaana kun Tsekki eilen Norjan kohtasi. Tasapaksulla silmiä hivelemättömällä esityksellä Tsekki Norjan kaatoi. Tsekkiläisiä oli ihan jonkun verran liikkeellä, mutta norjalaiset fanit tuntuivat pitävän ainakin enemmän ääntä. Ottivat vissiin varman päälle ja juhlivat ennen peliä, eivätkä sitten pelin jälkeen pettyneinä.

Suomalaisia oli Tsekki-Norja -peliä katsomassa kans aika hyvin. Virittelivät äänijänteitään illan peliä varten, jossa Suomi siis Tanskaa vastaan oli pelaava.
Eli siis joivat kaljaa.

Suomen pelissä katsomot olivat täydenpänä, mutta edelleen aika vajaita. Taisi kuuluttaja kertoa, että jotain 3900 katsojaa oli paikalle kertznzt.

Äh, saksalaisessa näppäimistössä on muuten y ja z päin vastaisilla paikoilla. Tulee välillä aina väkisin z sinne mihin laittaa y. Kun siis töissä kirjoittelen saksalaisella näppiksellä ja kotona suomalaisella. Saisihan tuon näppäimistöasettelun/-kielen muutettuakin, mutta parit zetat yiden paikalla nzt sallittakoon.

Suomi polki alun hidastelun jälkeen Tanskan yli aikalailla perusesityksellä. ”Aaaantti Mieettinen, Antti Miettinen”-laulu raikoi pariin otteeseen, kun numero 20 maalinteossa oli.

Suureen juhlaan ei ollut kuitenkaan aihetta, vaikka eniten lauluainesta nauttineet suomalaiset suurena saavutuksena huusivatkin että ”Tanska on lyöty!!”. Tosin tietysti meidän porukka koostui kolmesta suomalaisesta, yhdestä saksalaisesta, yhdestä tsekistä ja neljästä sveitsiläisestä (joista yksi puhui suomea! Ja itse asiassa vieläpä savoa), joten suurta yhteistä isänmaanhurmaa ei porukasta tietysti löytynyt.

Viime lauantaina oli kans salibandyturnaus, jossa noin sijoituksellisesti meni joukkueella, jossa pelasin, varsin huonosti, mutta kivaa taas oli.
Hattutempusta ja levitaatiomaalista enemmän varmaan huomenna.

ruohonleikkutta ja salibandya

Eilen (tai oikeastaan viime tai toissaviikolla) oli nurmi päässyt pihalla jo niin pitkäksi, että piti kaivaa ruohonleikkuri esiin. Vuokranantajan sähköistä ruohonleikkuria käytetään. Jatkojohto ja pelit. Huh. Bensakäyttöinen sen pitäis olla. Oma piha ja leikkuri siis hankintalistalla.

Tänään on taaseen salibandyturnaus. Butzbachissa tuossa 50km päässä. Eiku vaan taas siis pallon perään juoksemaan. ”Harrasteturnaus” on kyseessä, joten pitänee muistaa pelata rennosti ja kokeilla kaikkea pientä kivaa kikkaa, mitä ei liigapeleissä uskalla kokeilla..

Jääkiekon mm-kisat Sveitsissä + Spam

Tänä vuonna Suomi voittaa taas maailmanmestaruuden!

Samaa olen tosin sanonut jo uodesta 96 lähtien. Vähänlaisesti on vain toteutunut tuo ennuste.

Tänä vuonna hommaa pitää lähteä ihan paikan päälle varmistamaan. Tosin antamaan vain vähän tukea alkusarjan peliin Tanskaa vastaan. Tiukka vääntö varmaan juu. Samalla päivälipulla katsontaan pääsee myös Tsekki-Norja. Jännät paikat varmasti siinäkin pelissä.

Jos nyt hyvin käy, niin mitelipeleihin Suomi voisi päästä ja esim. pronssia voittaa. Toivotaan.
Aiemmin mm-kisoissa en olekaan käynyt. Varmasti vähän erilainen tunnelma siellä on kuin esim. sm-liigan tai DELn peleissä. Ens maantaina autolla Sveitsin Kloteniin ja tiistaina sit takas. Pikareissu. Raporttia varmaan sit keskiviikkona.

Joku mokoma oli koettanut spämmätä kommentti-kenttään linkkiä johonkin toiseen sivustoon/blogiin. Hyvin oli napannut tään WordPressin spammintunnistustoiminto sen pois. Mahdollisesti oli jonkun botin lähettämä kommentti, koska linkki olisi johtanut johonkin autosivustoon/-blogiin ja kommentti oli nimenomaan tuossa ”auton korjausta”-jutussa. Kehtaavatkin moista yrittää.

Auton korjausta

Jaa, enpä tainnut kirjoittaakaan, että torstaina 9.4. olin kolarissa. Huumehöyryissä tai kännissä ollut jamppa jysäytti toisen auton perään, joka törmäsi toiseen autoon, joka törmäsi mun auton perään. Henkilövahinkoja ei tullut, paljon peltiä rutussa kyllä.

Autoon tuli perään vähän naarmuja ja peräkoukku vahingoittui lievästi. Huomattavasti pienemmät vahingot kuin viime vuonna, kun puolisokea vanha ukko ajoi kylkeen (silloin meni uusiksi ovea ja kylkeä enemmänkin).

Tänään käytin korjaamolla arvioitavana autoa. Toivottavasti maksaa paljon korjaus, kun menee nimittäin sen känniääliön piikkiin.

Remppaa ois muutenkin, kun toisessa kyljessä on naarmu joka pitäisi korjata (korjaamon pika-arvio: 500 e), sekä joku Luftmassenmesser pitää vaihtaa kans, että ois mahdollisuus päästä katsastuksesta läpi. Bemarin mukaan 350e. Jee.

Jos vakuutusyhtiö tarjoas hyvät rahat korjausta varten, niin ottais rahat käteen, möis pois ja ostais jonkun toisen. Jos uuden ostais niin sais valtiolta 2500e Abwreckprämietä (romutuspalkkiota). Uudet vaan maksaapi taas vähän turhan paljon, joten se ei vaihtoehto ole. Vaan ehkä joku autokauppa tuosta erehtyisi hyvin hyvittämään.

Aikamoisia rahareikiä nuo ajopelit. Ilman vaan kun ei voi olla. Pitänee käydä renkaita potkimassa, kunhan se vakuutusyhtiö ilmoittaa mitä ne korjaukseen käytettäväksi rahaa antavat…

koirat Saksassa

Täällä on paljon nelijalkaisia ystäviämme. Paljon toki juuri Saksanpaimenkoiria, mutta ei mitenkään Erityisen paljon kuitenkaan. Suomea vapaammin saa koirat ottaa mukaansa kauppoihin ja jopa ravintoloihin ja kaikenlaisiin yleisötilaisuuksiin. Aika hassua oli joskus ekaa kertaa nähdä koira ”ihan oikeassa” ravintolassa. Eipä tuo minua häiritse. Vaan en silti Velmua ravintolaan välttämättä mukaan ottaisi ellei ihan pakko olisi.

Lieköhän Velmu muuten oppinut viime aikoina koirien saksaa, kun tulee nykyään paremmin juttuun muiden koirien kanssa kuin aiemmin. Tai sitten sillä on vaikutusta, että kuonoon on ilmestynyt harmahtavia karvoja. ”Pikku-Velmusta” tulee vanha. Vähän yli 5 vuotta nyt mittarissa.

Tänä kesänä Velmu on innostunut vetämään ”puroloikkaa”. Juoksee sekopäänä puroa pitkin, niin että roiskuu. Hassua, ei se aiemmin tuommoista tehnyt.

Saksaksi haukkumisen lisäksi otus malttaa nykyään kulkea lähistöllä, kun vapaaksi lenkillä pääsee. Aiemmin ampui tangentin suuntaan eikä sitten vähään aikaan näkynyt. Mutta nykyään suht maltillisesti lähistöllä pysyy.

Paitsi sunnuntaina. Porukkaa oli paljon liikkeellä ja koirajalkoja vähintään tuplaten. Vilskettä lenkkipellolla riitti. Läheisen lammen rantoja tutkiessaan kuitenkin koira omistajansa hukkasi. Katsoi vielä perhana siitä rannalta kun käveltiin eteenpäin. 10 min päästä kun ei koiraa kuulunut, niin palattiin katsomaan, että jäikö se jotain maailman suurinta kuoppaa tekemään, vai mitä… Vaan eipä koiraa näkynyt. Ei lammessa, pellolla, purolla tai silla alla. Juma.

Aikamme odoteltuamme ei auttanut kuin toisen lähteä kotiin päin katsomaan, että olisiko koira lähtenyt siihen suuntaan.

Lopulta koira löytyi meidän pihasta. Siis pihasta. Portin sisäpuolelta. Oli tullut siis portista jotenkin sisään (portti oli lukossa ja koira sisällä, eli joku varmaan oli koiran sisään päästänyt jotenkin) ja siinä matkalla ylittänyt suojatien (vai liekö painellut keskellä tietä..). Noinkohan on edes malttanut vihreää valoa odottaa.

Vähän tarkemminhan tuo taas ainakin hetken aikaa katselee, että missä isäntäväki menee. Ketale.

Salibandy Saksassa

Eilen oli pari salibandy-peliä ja nyt koskee joka paikkaan. Vaikka olevinaan venyttelinkin illalla. Tietysti parinkolmen viikon tauolla, joka treeneistäkin oli, on varmaan osansa.

Salibandy ei täällä Saksassa mikään supersuosittu laji ole. Yleensä kun kertoo pelaavansa ”Unihockeytä”, tai ”floorbalia”, niin naamat kysymysmerkille vääntyvät. Onneksi youtubesta löytyy hyviä pätkiä, joilla helposti ja nopeasti lajia havainnolistaa.

Bundesweit liiga kuitenkin löytyy. Siellä en sentään pelaa. Ajatuksena ois tietysti ihan kiva, mutta se johtaisi myös pitkiin pelimatkoihin. Toisaalta jos hommasta maksettaisiin, niin mikäs siitä sitten.

Nyt kun pelaan mm. ison kentän (eli 5 vastaan 5) Etelä-Saksan liigaa (ikäänkuin sitten yksi (tai kaksi?) tasoa alaspäin Bundesliigasta), niin korvaukseksi saa (jos on hyvin pelannut) taputuksen olalle joukkuekavereilta.
Toisena sarjana on pikkukentän sarja (eli 3 vastaan 3). Tuossa sarjassa ei tosin peliaikaa kovasti heru, kun on joukkueessa sen verran hyvin parempia pelaajia. N. 15 pelin kaudella taisin pelata kahdessa pelissä (niissä tosin yhteensä 6 tehopistettä). Hessenin mestaruus tuli ja kesäkuussa pelataan sitten pikkukentän Saksan mestaruudesta. Sinne varapelaajaksi tai vaikka cheerleaderiks käy matka.

Mutta takaisen eiliseen

Eilen hävittiin onnettomasti Erlenseetä vastaan, vaikka hienoisena ennakkosuosikkina peliin lähdettiin. Erlensee sai salama-alun ja taisi nakuttaa taululle lukemat 4-0, ennen kuin meidän maalihanat aukesi. Maalinkin tein ja toiseen oli hyvä paikka, mutta kolmella maalilla 6-3 hävittiin. Oli tunnelmat maissa. Erlenseen ukot juhli kuin olisivat olympialaisissa voittaneet. Ihan kiva, jos tietysti niin korkealle meidän joukkueen arvostavat.

Toinen peli Ludwigshafenia vastaan sentään meni paremmin ja voitto tuli melko vaivattomasti 6-1. Yllätystekijänä omalta osalta koko pelipäivänä oli se, että pelasin puolustajana. Ihan hyvin meni, vaikka vähän piti malttaa, ettei lähde liiaksi hyökkäämään. Lisäksi vastuuta herui ykkösalivoimakentässä. Jäähyjä saatiinkin useampi (tuomareiden vika tietysti), mutta alivoima kesti aina.

Sarjataulukossa ollaan kolmantena, kolme pistettä kärjestä. Erlensee nousi nyt edelle, mutta on pelannut kaksi peliä enemmän. Onneksi turasivat Erlensee ja Ludwigshafen tasurin.

Jäljellä on vissiin meillä kolme peliä. Kertaalleen vielä Erlenseetä vastaan, yksi peli ”heittopussi” Calwn Lionsia vastaan ja sitten vielä Heidelbergiä vastaan. Jos nyt pelit menee odotusten mukaisesti, niin peli Heidelbergiä vastaan ratkaisee sitten mestaruuden. Jännät paikat.

ei merkintää

lieköhän parempi kirjoittaa blogiin, että ei ole tälle päivälle mitään sanomista, vaiko jättää kokonaan kirjoittamatta.

Tällä kertaa näköjään päädyin ensimmäiseen vaihtoehtoon.

Sanotaanpas nyt edes lyhyen merkinnän loppukevennykseksi, että tunsinpas kerran tyypin, joka sammui päissään kesken oman jutun. Kesken lauseen vielä. Hieno mies.

totuus Mona Lisasta

Louvre, eli se älyttömän iso museo Pariisissa, oli todellakin iso. 3-4 tuntia käytäviä ”juostiin” ympäriinsä eikä ehditty nähdä juuri mitään. Toki Mona Lisa, Milon Venus ym. ”pakolliset” kuten Napoloenin kämppä (tai eihän se Louvressa asustanut, mutta sinne oli semmonen siipi rakennettu) katsastettiin kuitenkin.

Pääsylippujonot oli taas ihan älyttömät. Tai ainakin niille, jotka eivät osanneet/älynneet käyttää lippuautomaatteja. Yli 30m jonot oli helposti niihin pariin lipunmyyntipisteeseen mitkä auki oli. Lippuautomaateille ei ollut jonoa. Ei se aina ole helppoa.

Tai tuli lippuautomaateillekin kuudelta jonoa, kun alkoi alennettu sisäänpääsyhinta (6e normaalin 9e sijaan). Ostetiin omat lippumme vielä erillisestä automaatista, johon kävi vain luottokortti. Yksi henkilö oli sitä käyttämässä kun jonottamaan mentiin. Ei kyllä voinut kuin ihmetellä ihmisten toimintaa… jonottaa nyt mahdollisesti tuntikaupalla, kun liput voisi automaatista ostaa jonottamatta.

Ekana riennettiin Denon-siipeen monenlaisia tauluja katselemaan. Hienoja olivat. Taitavia kavereita olleet aikoinaan maalarit, joskin pääasiassa riettaita. Melkein joka taulussa joku nainen tissejään esitteli. Tuli mieleen, että liekö nuo taulut olleet vain jonkun kovemman pornotaulusarjan ”preview”-tauluja 🙂
Museossa oli kuvaaminen salaman kanssa kielletty. Mutta koko ajan välkkyi salamat. Erityisesti Mona Lisan luona. Heräsikin epäilys, että jos salamavalo oikeasti pitkässä juoksussa taulua vahingoittaa, niin tuo taulu ei varmasti se ihan oikea ja aito ollut.

Sitä paitse se taulu ei ole mitenkään pieni, kuten monesti väitetään. Ihan ”normaalin” kokoinen taulu se on. Olikohan se jotain 53 leveä ja 70 korkea. Sen Mona Lisan hymyn arvoitus ei taulua katselemassa ratkennut. Tosin porukkaa oli siinä niin paljon salamavalojensa kanssa, että eipä sitä taulua kunnolla päässyt katselemaankaan. Yksi veikkaus oli, että hymyn takana onkin että Lisa ei missään nimessä raskaana ole, vaan laiton siirtolainen, eli ”Mamu Lisa”.

Museon/linnan kellariin oli kaivettu esiin linnan vanhoja seiniä ja vallihautaa. Ne olivat komeita. Vanhoissa linnoissa on jotain kummaa hienoutta ja viehätystä. Niitä onneksi täällä päin riittää.

Louvren pihalla olevat pyramidit ovat muuten Ranskan entisen presidentin (jonka nimeä en muista) rakennuttamia. Kansa tai muut ei niitä halunnut, mutta tää kaveri oli vähän Egypti-fani, joten pyramidejä Louvreen tuli.

Ihan yhtä vaikuttavia ne eivät tosin olleet kuin ne Egyptin oikeat kolmiokantikkaat.