Muuri nurin

Eilen oli muurin murtumisen vuosipäivä. Eilen 20 vuotta sitten Berliinissä ilmoitettiin juhlallisesti(tai todellisuudessa lyhyesti ja koruttomasti), että kommunistit saavat matkustaa länteen ja muuntua kapitalisteiksi. Kaikki lähtivät matkaan.
No, ei ehkä ihan kaikki, mutta vaellus oli kuitenkin suuri.

Erot lännen ja idän välillä ovat vieläkin osittain isot. Idän infrastruktuuri tulee jonkun verran jäljessä, vaikka kaikki lännessä asuvat maksavat palkastaan “solidaritätszuschlagia”, jonka avulla itää rakennetaan.

Työkaveri kysyi, että miten minä koin aikoinani muurin murtumisen, Mauerfallin. En muista kiinnittäneeni aiheeseen mitään huomioita silloin kahdeksan vuotiaana. Kerroinkin työkaverille, että todennäköisesti jos joku olisi kertonut että “muuri on alhaalla”, niin olisin luullut että jäkisjoukkueen mokke on kipeenä.

 

Utrechtista päivää

Juu, terveisiä Hollannista. Työmatkaa pukkasi ja halpis-hotelli yllättäen tarjosikin wlan-mahdollisuuden. Ylläri siinä mielessä, että paikan nimi on niinkin hieno kuin “Little Siam”. Respassa ei kuitenkaan suureksi yllätykseksi näkynyt pieniä siamilaisia kaksosia, tai pieniä siamilaisia kissoja (kuuluisikohan niitä nykyään sanoa sitten laosilaisiksi kaksosiksi tai kissoiksi..).

Junamatkalla Saksasta Hollantiin taputtelin itseäni olalle, kun huomasin, että olin fiksuna kaverina jättänyt passin kotiin. Luulin jo, ettei mitään passeja rajalla kysellä, mutta kyllähän sieltä sitten passien kyselijät tulivat. Ajokortilla ja luovilla selityksillä kuitenkin uskoivat, että en ole pahojani tekemässä, vaan ihan hyvin aikein liikkeellä. Vähän oli kuitenkin kuumat paikat. Voipi olla, että ens kerralla muistaa passin ottaa matkaan.

Päivän päätyttyä ja hyvän ruoan jälkeen kävin kierroksen Utrechtin keskustaa kiertämässä. Yllättäen näin maanantai-iltana missään ei ollut mitään. Ja kun pimeäkin ennätti ennen kävelykierrosta tulla, eipä kaupunkia halkovissa kanaaleissakaan ollut juuri näkemistä. Joten ennen kuin huomasinkaan olin jo kävelemässä takaisin hotellille. Ja täällä ollaan.

Eilen, sunnuntaina, oli lisäksi vielä salibandyssä pelipäivä Länsi-Saksan Regionalliigassa, joten olo on melko poikki. Turpaan tuli peleissä (toisessa tosin “vasta” jatkoajalla). Omaan sarakkeeseen taisi tulla kumpaankin peliin kaksi maalia ja kaksi minuuttia pahojen poikien boksissa. Harvemmin sieltä käsin tulee pelejä katseltua.

Onneksi tämä työreissu ei ole kovin pitkä ja pääsen jo huomenna kotiin. Ja ensi sunnuntaina taas tuota sählyä harjoittamaan, kun on liigan seuraava pelipäivä.

Talvi Saksassa, saksalainen talvi

Näin 14.10. alkoi ensimmäiset talvioireet täälläkin näkyä. Nimittäin oli yöpakkasta.

Töihin lähtiessä meni raappaushommiksi. Tosin takalasi, jossa vähän jäätä oli, olisi puhdistunut varmaan pariin minuuttiin takalasin lämmittimelläkin, mutta päätin kuitenkin raappauksen ilosta raapata. Halvat on huvit, tiedän.

Yhtä astetta näytti lämpömittari ajon aikana, eli talvikeli oli tosiasia. Velmua lenkittäessä oli päähän vedettävä pipo.

Suurin piirtein tämmöistä keliä täällä sitten tuonne maaliskuulle pitää. Toki “keskemmällä” talvea on kunnon pakkasia aina tuonne -10 tai jopa -15 asti öisin. Päivälläkin voi joku -10 ehkä olla, mutta ei se kovin yleistä ole. Jonain kylmänä pätkänä voipi useammankin päivän tuommoista olla, mutta ei missään nimessä koko talvea.

Lunta tulee joskus tammikuussa hyvällä tuurilla jopa siten, että jää maahan. Siis täällä Hessenissä keskellä Saksaa. Ihan etelässä tullee varmaankin enemmän lunta, kun on alpit lähellä. Ja kaikilla vuorilla toki lumipeite on huomattavastikin pysyvämpi. Toissavuonna Suomessa ei juurikaan ollut jouluna lunta. Takaisin kun joulun jälkeen lennettiin, niin enemmän oli lunta täällä. Hassua.

Mutta harvemmin täällä lumiukkoja pääsee rakentamaan. Ja jos pääseekin, niin kovin on lyhyt elinikäennuste niille.

Lumen perässä on melkein johonkin korkeammalle kivuttava. Tuossa vieressä on onneksi “Taunus-vuoret”, josta lunta löytyy sitten ehkä noin joulu-tammi-helmikuu -akselilla ihan hyvin. Tai sitten alpeille. Ei sinnekään täältä montaa sataa kilometriä ole.

Talvi hiipuu sitten maaliskuussa ja puihin tulee lehdet ja kelit lämpeää taas kahteen kymppiin.

Puuh, sitä odotellessa sitten seuraavat 5 kuukautta.

Künstlerkasse, taitelijoiden liitto

Täällä Saksassa on tuommoinen hassu “työntekijöiden liitto” kuin Künstlerkasse. Nimittäin siis taiteilijoille.

Ja ihan ketkä tahansa henkilöt eivät ko. liittoon pääsekään, vaan pitää täyttää hakemusta, joka pääsääntöisesti aina hylätään. Eihän siinä vielä mitään.

Mutta kun saksalainen yritys myy tai ostaa tuotetta/palvelulua, joka voidaan lukea “taiteelliseksi suorituksekseksi”, niin pitää maksaa 5 pinnaa osto-/myyntihinnasta tuolle liitolle. Sillä ei ole mitään väliä, että kuuluuko tuotteen/palvelun tuottanut henkilö tuohon liittoon, tai onko yrityksellä mitään tekemistä ko. liiton kanssa. Maksaa pitää. Ostaessa ja myydessä. Ja myös kun ostaa ulkomailta, jolloin enemmän tai vähemmän taiteellinen suoritus on jonkun muun kuin saksalaisen tekemä. Silloinkin.

Näin asiasta annoin itselleni kertoa. Olin äärimmäisen järkyttynyt. Ehdottomasti suurin kupru saksalaisessa järjestelmässä johon olen toistaiseksi törmännyt. Maksaa nyt jollekin liitolle parhaassa tapauksessa tuotteesta/palvelusta, jolla ei ole mitään tekemistä saksalaisten taiteilijoiden kanssa. Taiteeksi luetaan muuten mm. kuvakäsittely, webdesign, mainosten teko sekä lisäksi tekstien kirjoittaminen. Okei, luovaa työtä, ei siinä mitään.

Yleensä kyseisten luovien suoritusten tekijät eivät kuulu tuohon liittoon (seula on ilmeisesti erityisen tiukka). Tarkoittaa taas sitä, että maksetaan jonkun ko. liitossa olevan vanhan taiteilijaretaleen palkkaa/korvausta.
Jotenkin ei kovin reilua. Tai sitä taitelijaretaletta kohtaan hyvinkin reilua.

4 aamuherätystä lomaan

Aamut loman alkuun ne vaan vähenevät. Neljä kertaa pitää vielä töihin herätä. Sitten koittaakin jo loma.

Viikonloppuna grillattiin. Porukkaa oli n. 15 ja ohjelmassa oli siis grillausta ja mölkkyä. Ja hyvin meni. Porukka oli tuli ruoasta ja juomasta täyteen ja tuntuivat taas mölkystä tykkäävän.

Pihvejä jäikin joitakin yli. On vaikea arvioida minkä verran porukka syö. Että ostaako 15 hengelle 15 possupihviä, vaikkei kaikki possua syökään.. joku syö kuitenkin kaksi.. vai syökö useampi kaksi, jolloin 15 ei riitäkään. Vai eikö possu jostain syystä maistukaan ja possua menee vain 10 pihviä ja vaikka kanaa sitten enemmän.

Ja minkäverran vieraat tuovat omia lihojaan grillattavaksi. Vaikeaa.

Vaan suht hyvin osui arviot. Yksi possupihvipaketti ja yksi kanafilepaketti jäi yli. Ne grillataan sitten tässä viikolla. Tai possut lähteevät mukaan lomalle, kun säilyvät niin pitkään.

Saksaa saksaa saksaa

Tajusin tänään, että tuommoisena kertovertopäivänä puhun enemmän saksaa kuin suomea. Jotenkin hassua. Tietysti töissä kun tulee puhuttua niin asiakkaiden kuin työkavereiden kanssa saksaa, niin sitä ehtii päivän aikana kertyä.

Illalla sitten kotona toki kielenä on suomi, mutta ihan niin paljoa ei tule kuitenkaan yhteensä suomea kuin päivän aikana saksaa.

Ei ihme, että pikkuhiljaa tulee käytettyä joitain saksankielisiä sanoja ja sanontoja myös suomea puhuessa. Komisch.

Juustosämpylät

Parhautta Saksassa ovat juustosämpylät. Suoraan leipurilta haetut tuoreet juustosämpylät lauantaiaamuna.

Maistuu ne tosin muinakin päivinä, mutta puolittaiseksi perinteeksi on muodostunut juustosämpylät ja pannullinen kahvia lauantaiaamuna. Mieluiten ulkona puutarhassa.

Sen verran noita on tullut jo ostettua, että leipuri alkaa jo suurin piirtein juustosämpylöitä pussiin pakkaamaan, kun ovesta sisään astelen. Lupasi niitä sämpylöitä mulle seuraavalla kerralle halutessani varata, kun olivat kerran päässeet loppumaan.

Juustosämpylän väliin vielä pari lisäsiivua juustoa (ja mieluitenten ei niitä valmiiksi siivutettuja!) ja hyvä siivu kinkkua. Muutapa sitä ei lauantaiaamuun tarvitakaan.

talvi Saksassa

Talvi 08/09 oli täällä varsin poikkeuksellinen. Maassa oli nimittäin useamman viikon ajan ainesta, jota ei täällä olla (kuulemma) kunnolla nähty viiteentoista vuoteen. Tai toki ko. ainesta lähes joka talvi on tullut, mutta siinä mittakaavassa mitä sitä tänä talvena nähtiin, on ainesta vain ihmisten muistoissa.

Siis lunta.

Viimeiset lumet suli toki pois jo ajat sitten ja krookukset ja sensellaiset ovat jo alkaneet kukkimaan ja puissakin silmut hiirenkorvilla odottavat vielä vähän lämpimämpiä kelejä. Talvi siis on jo näin maaliskuussa takana.

Tai niin luultiin! Tänä aamuna kun avasin “Rolladenit” (eli ikkunoiden eteen laskettavat suojalevyt. Vähän niinkuin sälekaihtimet, mutta ulkopuolella ja merkittävästi järeämmät. Suojaavat rosmoilta hyvin. Mitä ne on suomeksi??), niin mitäs siellä ulkona satoikaan? Lunta.

Viime vuonna tähän aikaan aamupalaa syötiin viikonloppuisin puutarhassa. Nyt ei oikein käy. Tai leipien voitelu ja leikkeiden asettelu käy ainakin vähän heikommin hanskat kädessä.

Yleensä talvi Saksassa on siis merkittävästi lauhempi kuin Suomessa ja lunta tulee muutamina päivinä talven aikana siten, että kinoksia ei kuitenkaan pääse syntymään, kun maa ei semmoiseen routaan vaivu mitä Suomessa.

“Siellä Suomessa on niin pimeä”, väittävät saksalaiset asiantuntijat Suomene talvesta. Vaan väittäisinpä melkein, että Saksan talvi on pimeämpi. Pimeä tulee samalla tavalla hetikohta kolmen jälkeen täälläkin talvisin. Pimeämmäksi tämän paikallisen talven tekee puuttuvat lumihanget. Vähäinen valo imeytyy pimeään ja mustaa katuun, sen sijaan että heijastuisi takaisin valkoisesta (tai keltaisesta, hyi) hangesta.

Nastarenkaitahan täällä ei tunneta, tai ovat ainakin laittomat. Kitkoilla porukka liukastelee ja tänä talvena varsinkin tien poskissa värjötteli saksalaisia, joiden ajotaidot eivät ehkä sittenkään olleet ihan riittävät lumikelille. No, ilman harjoitusta ei tietysti tuntumaa hankiseen keliin ole.

Jos lunta tulisi sitten oikein paljon. Tai jos reitti käy alppien tai muiden korkeampien paikkojen suuntaan, niin lumisimmille pätkille renkaiden päälle “sujautetaan” lumiketjut.  Sujautus heittomerkeissä sen tähden, että ihan sujauttamalla homma ei käy, vaikka ohjeissa se aina luvataankin. Siitä enemmän toiste.

Vaan lumiketjuja ei sentään tänään tarvittu. Toivottavasti talvi nyt olisi kunnolla ohi ja viime lauantain kaltaiset aurinkoiset 15 asteen keli alkaisivat jo tulemaan. Ja nouskoon lämpötila lähentelemään 30 astetta kuten pari vuotta sitten.

aikataulut ja niistä kiinni pitäminen, saksalainen täsmällisyys

Mikähän kohta aivoista määrittää, että onko ihminen täsmällinen aikataulujensa suhtten… Ilmeisesti suhteellisen isolla osalla väestöä tämä kohta on jossain vaiheessa elämää vaurioitunut.

Jos sovitaan, että tavataan vaikkapa kello kahdeksan, niin miksi ko. tapaamiseen ihmist tulevat yleensä aikaisintaan vartin myöhässä. “Akateeminen vartti”, kuten yliopistolla tuumattiin sanoa… Pah. Laiskuutta, välinpitämättömyyttä tai muuta arastelua ennemmin.

Toki vapaa-ajan tapaamisissa voidaan helpommin suoda sovitusta ajasta myöhästelyä, mutta yhtä hyvin myöhästyminen voitaisiin tulkita loukkaukseksi. Tai rajataan tilanteesta nyt ulos tilanteet, jossa vaikkapa Stau aiheuttaa myöhästymisen. Tosin silloinhan myöhästyhjä varmasti tietää, että tulee myöhästymään, joten ei varmastikaan ole ylivoimainen tehtävä siitä ilmoittaa.

Työelämässä myöhästely ja perseilyt aikataulujen kanssa voivat puolestaan aiheuttaa paljonkin vahinkoa. Pahimmillaan kokous alkaa myöhässä ja kestää siten odotettua pidempään. Periaatteessa tällaisessa tilanteessa olisi kokous paikallaan keskeyttää ja siirtää jatko myöhemmäksi, koska aikataulusta tulee pitää kiinni.

Tänään onnistui lääkäri olemaan yli puoli tuntia myöhässä heti yhdeksän jälkeen. Minkähänlainen kaaos ko. praktiikalla iltapäivällä on… “Jahas, Herr Müller, olettekin sopivasti ajoissa klo 15.00 varaamanne aikaa varten. Lääkäri ottaa teidän ihan pian vastaan… kestää ehkä jotain kahdesta tunnista neljään. Istukaan odottamaan”. Ilmeisesti lääkäreillä on erityisen suuria ongelmia pitää aikatauluista kiinni. Tuntuvat olevan yleensä/lähes aina myöhässä. Toki jos kyseessä on päivitysklinikka ja joku tulee verissäpäin vastaanotolle, suotakaan hälle ohitusmahdollisuus ja muut odottakoon. Mutta kai sen verran olisi jo rutiinia, että osattaisiin arvioida montako hätätapausta tulee päivittäin ja varata sen mukaan sitten vähän puskuria varattavien aikojen väliin.

Ei se niin vaikeaa vo olla.

Jaaniin, tuo otsikossa mainittu “saksalainen täsmällisyys”. Kyseessähän on vitsi. Saksalaista täsmällisyyttä ei ole enää olemassa. Matkaoppaissa ei onneksi sentään kuvata saksalaisia ihmisiksi, jotka viettävät “kiireetöntä elämää”. Tuolla termillä viitataan monesti moniin lämpimiin maihin, joissa aikatauluista pidetään kiinni vain jos tuuli meinaa viedä ne. Eikä yleensä silloinkaan. Termi tarkoittaa yleensä myös sitä, että saat varautua viivytyksiin, eikä kukaan oikein tiedä mitä ja milloin tapahtuu. Parempi tuolloin on jättää aikataulut pakkaamatta mukaan.

Savo, Suomi, Saksa

Savolaiset Suomessa ovat mainiota kansaa. Tämänhän voin sanoa siis puhtaasti sillä perusteella, että olen Savosta kotoisin. Ja siis Suomesta.

Nyt asun kolmatta vuotta Saksassa eikä tämä maa ole osoittatunut Seppo Rädyn mainitsemaksi “paskaksi maaksi”. Järviä ja metsiähän täällä ei ole samaan tapaan kuin Suomessa, mutta kaiken kaikkiaan maat muistuttavat monelta osin toisiaan.

Samalla tavalla ihmiset käyvät töissä, kaupoissa ja harrastuksissaan. Työviikko on täällä keskimäärin vähän pidempi kuin Suomessa ja tuotteet kaupoissa hivenen halvempia (paitsi perunat). Arki sujuu siis kuitenkin samoja rutiineja noudattaen.

Kielessä on murteita kuten suomessakin. Mikä murteista sitten savoa parhaiten vastaisi? Baijerissa puhuttava murre on käsite ja melkeinpä oma kieli, joten sen vertaaminen savoon ei ihan suoraan toimi, mutta ehkä kuitenkin. Ihmiset ovat Baijerissakin stereotypian mukaan lepposia eivätkä suotta jännitä. Ihan niinkuin stereotypiset savolaiset.

Saksa taitaa ollakin “leppoisuus”-asteeltaan käännetty Suomi. Saksassa hymyt on sitä tiukemmassa mitä pohjoisemmaksi mennään. Suomessa sama taitaa olla etelää lähestyttäessä.

Hessenin osavaltio täällä keskellä Saksaa muistuttaa puolestaan kovasti Keski-Suomea. Ei pelkästään siksi, että sijaitsee myös keskellä. Murteen osalta Hessen on (ainakin mielestäni) aika neutraali. Tietyt sanat toki ovat alueelle tyypillisiä, mutta hesseniä ymmärretään varmasti joka puolella Saksaa. Samoin kuin Keski-Suomen murretta Suomessa.

Kun taas jatketaan Saksassa etelään tai Suomessa pohjoiseen maiden keskipaikkeilta, niin päästään Savoon ja Baijeriin.

Kuopion kalamarkkinat ei tosin taida ihan yhtä suosittu tapahtuma olla kuin Baijerin Oktoberfest. Vuan eepähän tuo mittää haettoo. Jiäpähä enemmä kallaa savolaesille.