Eilen oli pari salibandy-peliä ja nyt koskee joka paikkaan. Vaikka olevinaan venyttelinkin illalla. Tietysti parinkolmen viikon tauolla, joka treeneistäkin oli, on varmaan osansa.
Salibandy ei täällä Saksassa mikään supersuosittu laji ole. Yleensä kun kertoo pelaavansa “Unihockeytä”, tai “floorbalia”, niin naamat kysymysmerkille vääntyvät. Onneksi youtubesta löytyy hyviä pätkiä, joilla helposti ja nopeasti lajia havainnolistaa.
Bundesweit liiga kuitenkin löytyy. Siellä en sentään pelaa. Ajatuksena ois tietysti ihan kiva, mutta se johtaisi myös pitkiin pelimatkoihin. Toisaalta jos hommasta maksettaisiin, niin mikäs siitä sitten.
Nyt kun pelaan mm. ison kentän (eli 5 vastaan 5) Etelä-Saksan liigaa (ikäänkuin sitten yksi (tai kaksi?) tasoa alaspäin Bundesliigasta), niin korvaukseksi saa (jos on hyvin pelannut) taputuksen olalle joukkuekavereilta.
Toisena sarjana on pikkukentän sarja (eli 3 vastaan 3). Tuossa sarjassa ei tosin peliaikaa kovasti heru, kun on joukkueessa sen verran hyvin parempia pelaajia. N. 15 pelin kaudella taisin pelata kahdessa pelissä (niissä tosin yhteensä 6 tehopistettä). Hessenin mestaruus tuli ja kesäkuussa pelataan sitten pikkukentän Saksan mestaruudesta. Sinne varapelaajaksi tai vaikka cheerleaderiks käy matka.
Mutta takaisen eiliseen
Eilen hävittiin onnettomasti Erlenseetä vastaan, vaikka hienoisena ennakkosuosikkina peliin lähdettiin. Erlensee sai salama-alun ja taisi nakuttaa taululle lukemat 4-0, ennen kuin meidän maalihanat aukesi. Maalinkin tein ja toiseen oli hyvä paikka, mutta kolmella maalilla 6-3 hävittiin. Oli tunnelmat maissa. Erlenseen ukot juhli kuin olisivat olympialaisissa voittaneet. Ihan kiva, jos tietysti niin korkealle meidän joukkueen arvostavat.
Toinen peli Ludwigshafenia vastaan sentään meni paremmin ja voitto tuli melko vaivattomasti 6-1. Yllätystekijänä omalta osalta koko pelipäivänä oli se, että pelasin puolustajana. Ihan hyvin meni, vaikka vähän piti malttaa, ettei lähde liiaksi hyökkäämään. Lisäksi vastuuta herui ykkösalivoimakentässä. Jäähyjä saatiinkin useampi (tuomareiden vika tietysti), mutta alivoima kesti aina.
Sarjataulukossa ollaan kolmantena, kolme pistettä kärjestä. Erlensee nousi nyt edelle, mutta on pelannut kaksi peliä enemmän. Onneksi turasivat Erlensee ja Ludwigshafen tasurin.
Jäljellä on vissiin meillä kolme peliä. Kertaalleen vielä Erlenseetä vastaan, yksi peli “heittopussi” Calwn Lionsia vastaan ja sitten vielä Heidelbergiä vastaan. Jos nyt pelit menee odotusten mukaisesti, niin peli Heidelbergiä vastaan ratkaisee sitten mestaruuden. Jännät paikat.
