Onko Nalle Puhin Nasu tyttö vai poika?
Ja miksi?
Kertokaapa se mulle.

Ostin eilen uuden polkupyörän. Oli tarjouksessa.
Piti työkaverin kanssa vielä autoja päiväksi vaihtaa, että sain pyörän hieman etäämmällä olevasta kaupasta haettua. Nooh, maksoin pyörän ja huomasin että etukumi on tyhjä. No, uusi pyörä, eli huoltoasemalle rengasta täyttämään.
Eka huoltoasema oli niin kovasti jo sulkemassa, että oli yhtä vaille kaikki ilmapumput piiloon vienyt. Ja se yksi oli niin heikossa hapessa, ettei tuntunut jaksavan ilmaan puhaltaa. Ja sekin vähän ilma mitä se puhalsi, tuntui tulevan oudosti jostain kohtaa ulos. “Uusi pyörä, ei voi rengas olla puhki”, ajattelin ja matka jatkui seuraavalle huoltoasemalle. Tällä välin oli jo kauppa mennyt kiinni.
Toisella huoltoasemalla sitten en voinut muuta kuin todeta, että todellakin on uudesta pyörästä etukumi puhki. Kivakiva. Ei muuta kuin aamulla soittamaan, että mitä tehdään.
-
Aamulla sitten herättyäni tarkistin, että kauppahan onkin jo auki, eli eikun puhelin käteen ja jännittämään, että mitenkäs minä asian nyt saisin sujuvasti saksaksi selitettyä. Mutta selitellä ei tarvinnut, kun eivät vaivautuneet puhelimeen vastaamaan. Tässä vaiheessa alla oli vielä työkaverin auto, joten eikun pyörä kyytiin ja kaupalle.
Väsyneen oloinen (no, olihan se jotain vaille kahdeksi kello vielä siinä vaiheessa) infon tyttö kysyi eka, että vaihdetaanko vai rahat takaisin. No, vaihdon kannalla olin. Siispä minun piti itse lähteä kaupasta etsimään, että olisiko siellä toista samanlaista tarjouspyörää. Osastolle soittaminen ja asian tarkistaminen oli jotenkin liian vaikeaa ilmeisesti. No, toista pyörää ei löytynyt, joten vaihtoehdoiksi kaventui pyörän korjaaminen tai rahat takaisin. Korjaus olisi tehty x päivässä, joten jälkeen kauppa ilmoittaisi, että voin hakea pyörän taas. Autojen vaihtaminen työkaverin kanssa myöhemmin taas ei jaksanut houkutella, joten en ollut asiasta kovin innostunut. Pyörän toimittaminen minulle kotiin/töihin ei tullut kysymykseen. Vaan Päivi sai idean, että jos kauppa laittaisi pyörän ajokuntoon samalla kun korjaavat kumin, niin voisin ajaa pyörän kotiin, eikä sitä tarvitsisi autoon lastata. Nerokasta.
Mutta! Kauppa (nimi muistiin: Real. ei tarvitse sinne mennä uudestaan) olisi halunnut ajokuntoon laittamisesta (polkimien paikalleen ruuvaus, sekä muutaman mutterin kiristys) veloittaa n. 25 Euroa. Tässä vaiheessa loppui into ja huumori. Rahat takas ja nopsaan. Adjö ja tschüss. Ajanpa vanhalla ruoskalla nivelet vinkuen vielä sitten kunnes joku toinen kauppa hyvää pyörää hyvään hintaan tarjoaa.

Ainakin täällä Frankfurtissa ja lähipitäjissä on “snäkäri”-ketju nimeltään Best Worscht in Town.”Kylän parasta makkaraa” Hessenin murteella.
Ko. ketjun paikoissa en ole vielä ehtinyt syömään, mutta suunnitelmissa asia on. Nimittäin ruoan pitäisi olla äärimmäisen tulista, asiakkaan niin halutessa.
Esim. Currywurstiinsa saa valita mitenkä tulista kastiketta haluaa. Asteikko on A:sta F:ään. Chilien tulisuutta mitataan monesti scoville-asteikolla. Perinteinen normi tabasco on n. 5000 scovillea (arvot vaihtelevat tietysti aina vähän lähteestä riippuen, mutta tuota luokkaa).
A ja B luokan kastikkeet ovat varmasti aika mietoja. C on kuulemma jo kovinkin tulinen. Ainakin työkaverin mukaan. Jos haluaa syödä kastikkeita D, E tai F, niin ikää on ensinnäkin oltava 18. Joku puhui myös jonkun lappusen allekirjoittamisesta… D-kastike on scovilleista mitattuna 250 000:n luokkaa. Eli jo oikeasti todella tulista. Joko tästä tai vähän rauhallisemmin C:stä meinaan aloittaa kuitenkin.
E ja F eivät enää ole sitten normi-ihmisten käsiteltävissä. F:ssä pitäisi olla jo 2 000 000 scovillea. Eli D:stäkin jo ihan älytön harppaus. Tuommonen kastike polttelee sisään mennessään, mahassa ollessaan ja ulos tullessaan varmaan melkoisesti.
Kotona on jotain erittäin tulista chilijauhetta. Pitääkin muistaa katsoa pussin kyljestä, että onko siinä scovillet mainittu. Voisi vähän koettaa suhtauttaa tuota D:n tulisuuttakin sitten siihen. Ja sitten kokeilemaan.

Täällä Saksassa on tuommoinen hassu “työntekijöiden liitto” kuin Künstlerkasse. Nimittäin siis taiteilijoille.
Ja ihan ketkä tahansa henkilöt eivät ko. liittoon pääsekään, vaan pitää täyttää hakemusta, joka pääsääntöisesti aina hylätään. Eihän siinä vielä mitään.
Mutta kun saksalainen yritys myy tai ostaa tuotetta/palvelulua, joka voidaan lukea “taiteelliseksi suorituksekseksi”, niin pitää maksaa 5 pinnaa osto-/myyntihinnasta tuolle liitolle. Sillä ei ole mitään väliä, että kuuluuko tuotteen/palvelun tuottanut henkilö tuohon liittoon, tai onko yrityksellä mitään tekemistä ko. liiton kanssa. Maksaa pitää. Ostaessa ja myydessä. Ja myös kun ostaa ulkomailta, jolloin enemmän tai vähemmän taiteellinen suoritus on jonkun muun kuin saksalaisen tekemä. Silloinkin.
Näin asiasta annoin itselleni kertoa. Olin äärimmäisen järkyttynyt. Ehdottomasti suurin kupru saksalaisessa järjestelmässä johon olen toistaiseksi törmännyt. Maksaa nyt jollekin liitolle parhaassa tapauksessa tuotteesta/palvelusta, jolla ei ole mitään tekemistä saksalaisten taiteilijoiden kanssa. Taiteeksi luetaan muuten mm. kuvakäsittely, webdesign, mainosten teko sekä lisäksi tekstien kirjoittaminen. Okei, luovaa työtä, ei siinä mitään.
Yleensä kyseisten luovien suoritusten tekijät eivät kuulu tuohon liittoon (seula on ilmeisesti erityisen tiukka). Tarkoittaa taas sitä, että maksetaan jonkun ko. liitossa olevan vanhan taiteilijaretaleen palkkaa/korvausta.
Jotenkin ei kovin reilua. Tai sitä taitelijaretaletta kohtaan hyvinkin reilua.

Suureksi yllätyksekseni sain viime viikon lopulla puhelinsoiton Sammolta. Laitoin sinne siis sähköpostia, että en oikein sulata niitä kk-maksuja ja korkoja joita koettivät saada.
Ilmeisesti ulkomailla asuminen ja vihjaaminen, että asioista enemmän tietävien tahojen mukaan ko. kulujen periminen voidaan tulkita kohtuuttomaksi, auttoi asiaa. Nimittäin kulut mitätöitiin ja tilin lopetuskin onnistui samalla puhelulla.
Ekan kerran kun soittivat, niin sanoivat että neljä muistutuskirjettä olivat jo lähettäneet. Toisen puhelun aikana selvisi, että eka kirje oli jo tullut takaisin ja asiakastietoihini oli tullut merkintä, että osoite on tuntematon. Toinen, kolmas ja neljäs kirje olivat jääneet lähettämättä, kun osoitetta ei ollut. Mieluusti olisivat kuitenkin siitäkin laskuttaneet. Reilua.
Mutta lopulta tilanteessa kävi kuitenkin hyvin. Vähän paha maku jäi suuhun, mutta lopputulos kuitenkin tyydyttää. Ei tarvise Sammon odotella minua asiakkaaksi, eikä kenenkään nyt tämän merkinnän takia kannata harkita Sampoa pankikseen, vaikka tilanne sopuisasti raukesikin.

Sillehän ei aina voi mitään, että joskus liikenteessä valot vaihtuvat väärään aikaan punaiseksi. Joskus ei voi mitään, kun pitää ajaa “vanhoilla vihreillä”. Joskus jopa vähän vanhoilla keltaisilla.
Harvemmin sentään tulee pujahdettua punaisten aikaan. Jotkut tuntuvat hommaa kuitenkin harrastavan. Taustapeilistä katsoessa, kun takana tulee vielä kolme autoa valoista ohi tilanteessa, jossa itse on jo miettynyt pysähtyvänsä valoihin, kun alkoi jo punaiseksi menemään, niin meinaa jo vähän likaiseksi mennä.
En tiedä paljonko täällä sakot punaisia päin ajamisesta on, mutta siitä kai rapsahtaa vähän nopeammin ja enemmän kuin ylinopeudesta. Tosin “vanhoilla valoilla” ajaminen on kuitenkin aika yleistä. Taisi toissa-aamuna olla, kun koiraa metsään viedessä, poliisiauto ajoi aikalailla kategoriaan “vanhoilla keltaisilla” risteyksen läpi. Eli eipä täällä virkavaltakaan ainakaan esimerkkinä toimi.
Samoin joskus autobaanalla kun oli tietyön kohdalla 80kmh rajoitus, ajeli poliisiauto 120kmh. Ja jotkut hurjat siinä samalla poliisiautosta 140kmh ohi. Eikä koppalakkeja tuntunut kiinnostavan.
Taitavat olla yleisestikin nuo peltiset poliisit, eli kameratolpat, kaikista tehokkaimpia. Jaanii, tehokkuudesta tuli mieleen tapaus Italiassa. Jotkut olivat juuri tuoreeltaan kolaroineet ja poliisi saapui paikalle. Ensimmäisenä autosta noustessaan poliisi laittoi tupakaksi ja sitten lähti kävelemään osallisten luo tupakka huulessa.
Jotenkin kun moiseen näkyyn ei ole tottunut, niin se näytti vähän hassulta. Ei kovin uskottavalta poliisitoiminnalta.
Vaan! Se on perjantai! Viikonloppu tulee! Mutta muistakaahan, että ylihuomisen jälkeen on taas maanantai.

Radiossa ilmoitellaan täällä aina onnettomuuksista ja muista tilanteista joita noilla autobaanoilla (ja muilla teillä kans) on. Niin, ja joitakin ihmetyttää, että radiossa kerrotaan myös nopeuskameroita. “Varoitus A661:llä Frankfurtista etelään. Ennen Egelsbachia on poliisi tutkaamassa”, tai “Nopeuskamera tiellä X ramppien Y ja Z välissä on päällä, joten höllätkäähän vähän kaasua siinä kohtaa”.
Autobaanoilla sattuu ja tapahtuu. Pari päivää sitten oli joku 260 auton kolari. Kiva.
Mutta aina ei ole kolari, kun radiossa tiedotetaan. Joskus autobaanalle on jotenkin päätynyt jotain ylimääräistä. Tässä joitain juttuja joita on ainakin autobaanalla ollut harmia ja hidastusta aiheuttamassa:
Noihin siis olen kiinnittänyt ihan huomiota. Joko niitä on monesti tai ovat hieman erikoisempia kohteita.
Pikku Googlauksen jälkeen vielä joitain muita kohteita joita monesti raportoidaan autobaanalla olevan:
Uskomatonta mitä kaikkea. Ihan hyvä tietysti, että noista ilmoitetaan. Baanalla kun ajaa pariasataa, niin yhteenotto vaikkapa huussin kanssa voi päättyä paskaisesti.

No jo pomppas taas. Sampo-pankista soittivat justiinsa, että mulla on siellä joskus kaaauan aikaa sitten avattu tili, joka muuttui maksulliseksi. Ei suinkaan nyt, vaan yli vuosi sitten.
Odottivat reilun vuoden, että kertyi pottia ja alkoivat sitä nyt sitten perimään. Kivakiva. Sen verran tiukilla vissiin Sammolla on, että pitää noin toimia. Sanoi sampoukkeli, että ovat lähettäneet muistutuksiakin. Jännä etteivät ole huomanneet, että kaikki ovat tulleet takaisin, kun suomalaista osoitetta ei minulle enää löydy.
Reilu viisikymppiä haluavat nyt kk-maksuja, kuluja kirjeistä joita en ole saanut sekä koroista. Terve vain.
Oma vikahan tuo periaatteessa on, kun en ollut tiliä lopettanut Suomesta muuttaessani, mutta enpä edes muistanut että Sampopaskissa tiliä on.
Virallisesti nyt kuitenkin suosittelen samassa hengessä kaikkia lopettamaan tilinsä Sampo-pankissa.

Konichiwa.. meniköhän tuo oikein.. ilmainensanakirja.fi ei auta, kun se sanoopi että:
Vaan lomalle kaukoitään voinee kuitenkin mennä, vaikkei kieli ihan taittuisikaan. “Hyvää yötä” oli jotain “ojasumi nasai” tai jotain siihen suuntaan. Juuri muuta ei Marco Polon Japan-oppaasta enää päässä olekaan.
Mutta aiheeseen tuli kummasti uutta ryhtiä, kun huvikseni vilkaisin netistä mitä lennot nykyisin maksaa. Puoli vuotta sitten kun katsoin, niin vähintään 700-800e piti edullisimmillaan maksaa.
Vaan tulipa mieluinen yllätys, kun AirChina (kuulostaa luotettavalta) lentää Frankfurtista eestaas alle viidensadan euron.
Tietysti lomaillessa pitää jossain nukkua ja ehkäpä jopa liikkuakin, jos jotain haluaa nähdä. Parisataa saapi pulittaa Japanin viikon mittaisesta “reilipassista”. Sillä pääseekin sitten jo reissaamaan aika vapaasti. Ja varmastikin 20-30e saapi jonkunmoisesta majoitusesta maksaa. Olettaen ettei nyt ihan Tokion keskustaan suuntaa.
Jehpjooh. Nyt nälkä painostaa siten, että meen syömään. Maltzeit.

Kiireen pitäminen on jännä asia. Joillakin on paljon tekemistä, jolloin pitää kiirettä. Joillain taas aika menee sen kiireen pitämiseen, eikä mihinkään ole aikaa.
Nyt on töissä paljon tekemistä, joten sen puitteissa pitää kiirettä. Ihan ilman että tarvitsee pitää kiirettä. Jessus, menipäs nyt vaikeaksi.
Yhdellä aikoinani tuntemallani tyypillä oli töissä aina ihan älytön kiire. Ja sitä myöten sitten hirveä stressi. Pitää vielä ehtiä tuonne ja sitten tuonne ja tuollakin pitää vielä käydä, nyt on kiire kiire kiire.
Täsmälleen samaa hommaa tekevä toinen tyyppi otti samaisen homman rennosti ja jännästi ehti hommat tehdä aina hyvissä ajoin. Ekalla tyypillä meni aina tiukille tai vähän ylitöiksi. Tietysti aikaa kului aina kiireen pitämiseen.
Eli muistetaanhan jättää kiireen pitäminen muille ja keskitytään töihin/muuhun olennaiseen mikä käsillä onkaan. Ja äkkiä! Kiire kiire!